keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Korpiteillä ja polun varsilla

Kuva: "Metsäntyttö"

"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi."
Psalmi 23:4 KR-92


torstai 17. toukokuuta 2018

Elämää ihan kuolleelta näyttäväänkin

Yllätin eilen itseni menemällä vähän takapihalle touhuamaan. Se alkoi siitä, kun laitoin pari saamaani ruukkuruusua maahan. Puuhastelin sitten vielä sellaisten ruukkujenkin kanssa, jotka olivat sinne jääneet talveksikin lojumaan. Yhdessä näkyi olevan jo jonkin verran vihreää ja paljon kuollutta vartta nypittäväksi. Mutta kun olin ryhtymässä puuhaan, huomasin, että sitä vihreää puskikin esiin niistä kuolleiksi luulemistani varsista. Ihana kasvun ihme:)


Tulipa sittten mieleeni, että se iankaikkisuuskin on pantu sydämeemme, kuin se keväinen kasvun ihme, joka saa täysin kuolleelta näyttävän versomaan uutta elämää...

"...ja katso, ne olivat hyvin kuivia. Niin hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?..." Hes. 37:2-3

"Näin sanoo Herra, Herra näille kuiville luille: Katso minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi." Hes. 37:5


"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt,  ei alkua eikä loppua." Saar. 3:11





keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Lintuja siellä - lintuja täällä

Olimme eilen tyttöjen kanssa rannalla. Mutta siellä oli muitakin. Ei kuitenkaan ihmisiä, vaan lintupariskuntia vähän "joka nurkassa". 

Nämä kai tunnelmoivat katselemalla kauas vesien päälle.



Tässä alla isukki vasemmalla vahtii, että äiskälintu saa olla rauhassa. Ensin se oli kauempana puussa, mutta kun minä uhkaavana lähestyin, se siirtyi tuohon isolle kivelle päivystämään.




Tätä sillalla seisovaa luulin yksinäiseksi. Vasta kotona kuvia katsoessani huomasin, että olihan tälläkin vahdittava; tuo valkoinen piste tuolla kivellä.




Parhaimmat kuvat sain tästä pariskunnasta.






Mutta sitten jokin päivä kotosalla tapahtuneeseen lintuasiaan. Lintu lensi ikkunaa päin. Näytti ihan selvältä tapaukselta...



Oli aika surkeaa katsella sitä. Tulipa sitten mieleemme sekin kohta, kun sanotaan:  "...ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra." Psalmi 36:7  Jonkinmoinen pyyntö kohosi mielistämme tuonkin puolesta, vaikka tilanne näytti kyllä toivottomalta. Jossain vaiheessa se kuitenkin oli kohonnut jaloilleen, mutta oli surkea näky edelleen.



  Se rupesi kuitenkin vähän virkistymään ja raottelemaan silmiään.





Ja  sitten se oli siirtynyt toiseen paikkaan nuokkumaan. Kunnes tytöt sitten näkivät sen loikkivan pois näkyvistä.



Näihin "viserryksiin" tällä kertaa.
Mukavaa viikon keskeä:)


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Mikäs tyyppi sitä ollaankaan?

Tiesin jo ennestään oman luonnetyyppini, mutta tein tämän silti. Jos huvittaa, niin voit tehdä tämän pienen luonnetestin täällä. Valitse kuuteen kysymykseen jokin vastausvaihtoehdoista a-d, eli se, joka kuvaa sinua parhaiten. Testin lopusta näet millaisen tuloksen testi sinun luonnetyypistäsi antaa:) Omani kuvaa minua melko hyvin. Jonkun luonne voi myös olla sekoitus useampaa luonnetyyppiä.


Hauskoja hetkiä luonne-asian äärellä!
Ja mukavaa äitienpäivää:)

Ai, mikä minä olin? No, se jonka tuottaa tulokseksi vastaukset kirjaimella B:)

lauantai 12. toukokuuta 2018

Auringonnousu








Katson auringonnousua. Tahtoisin nähdä sen esteettömästi,
kuinka se nousee vaaran takaa - ilman häiritseviä puita.

Koska se ei nyt ole mahdollista, iloitsen siitä, 
että näen sen - edes puiden lomitse.

---

Tänä aamuna aurinko nousi n. klo 4.30.


torstai 10. toukokuuta 2018

Pitsilehti




Pitsistä puheenollen... Minulla on  tekeillä yksi pusero, jonka olisin suonut olevan pitsineuletta, mutta se kuitenkin on jotain muuta.  Kirjoitin muutama päivä sitten vähän muistikirjaani siitä:

"Tekeillä on pusero kirppislangasta. Ostin kun halvalla sain.
 En erityisemmin tykkää sen tyyppisestä langasta, jossa on möykkyjen lisäksi vielä pieniä lenkkejä. 

Pohdin sitten tänään elämääkin. Vertasin mielessäni puseron tekoon. 
Siitä tehdään, mitä lankaa on saatu, ja sillä määrällä mitä on.
 Mallikin on sitten näitten lähtökohtien mukainen.

Olisin mieluummin tehnyt jonkin kauniin mallin sileää, tai peräti jotain pitsineuletta.
 Ja mallikin olisi saanut olla jokin nätti. Nyt minulla on kuitenkin tulossa
 syheröisestä langasta jotain, johon ei sopinut kuin yksinkertainen neule. 
Neuleen mallikin on vielä arvoitus, koska se muotoutuu tehdessä. 
Ristin sen sitten "Elämä" -neuleeksi." 


 Kuvissa oleva "pitsilehti" löytyi eilen takapihalta. Krassin lehti kaiketi...


tiistai 8. toukokuuta 2018

Mikä ihme tuo on?

Meille on ilmaantunut tuollainen, enkä tiedä mikä se on. Ei tuohon ole istutettu mitään. Yleensä ihan heinikkoinen alue tien vieressä ja siinä sitten takana lupiinia. Nyt tuossa on kivimurskaa lentänyt aurauksen jäljiltä ja sen vuoksi tuo alusta on niin harmaa.  Minulle tuli noista kasvin lehdistä mieleen ihan se sisällä oleva rönsylilja, vaikkakin niissä ei meillä ole tuollaista vaaleaa raitaa.




Nappasin siitä kuvan, ajatuksella: ennenkuin se syödään... Nimittäin krookuksia oli jo joku ehtinyt jyrsiä, myyrät tai jänikset varmaan. Kuten myös aluillaan olevaa raparperia.

Tässä  kukoistaa...
Tässä nakerreltuja.






Onneksi krookukset oli "kilttejä" ja älysivät kukkia edes vähän silloin, kun vanhin tytär oli täällä viikon lomallaan. Hänhän niitä kukkia viime syksynä laitettavaksi hankki. Nythän vain on niin, että hän on ollut kolme kuukautta  Ranskassa puuseppäopintojensa takia ja nyt viikon loman jälkeen on vielä toisen samanlaisen jakson. Hänellä oli siis nyt ainoa tilaisuus nähdä jotain niistä kukista livenä.

Mutta minusta olisi kiva nähdä tuo outo otus kukkivana...

---

Katselin äsken Sessen blogia. Sielläpä oli samannäköinen lehdiltään, mutta sininen: http://iloel-sesse.blogspot.fi/2018/05/kukan-alkuja-akan-kultuja.html

Onko tuo valkoinen kukkani, josta lehtiä oli syöty meillä, edes krookus, vaikka sellaiseksi kukan perusteella luulin. Lehdet siinä muistuttaa tulppaanin lehtiä...
Olen kyllä ihan onneton kaikkien kasvien ja elukoitten tunnistamisessa. Ehkei ne ole minua riittävästi kiinnostaneet, kun kerran tuntemiset on niin onnettomalla tasolla!


Seurantahuone

Aina ei aamulla tiedä, mitä päivä tuo. Eilen oli tarvetta tuollaiseen seurantahuoneeseenkin. Isäntää rupesi aamulla yllättäen huimaamaan. Se ei mennyt ohi koko päivänä. Illalla läksimme lääkäriin. Lääkäri passitti ambulanssilla sairaalaan tarkistukseen, koska ei voinut olla varma, mistä on kyse. Puoliyön jälkeen sain sairaalasta puhelun, että isäntä on tulossa kotiin - ja niin hän tulikin taksilla tuntia myöhemmin:)



Tuollaisissa seurantahuoneissa, verhoseinien ympäröimänä, hoitohenkilökunnan tutkittavana,  tietämättä mitä tuleman pitää, on pelottavaa olla. Itsellänikin kokemus sellaisesta. Nyt minulla oli ensin  kyytijän rooli, sitten tuon jakkaralla istujan. Ja myöhemmin kotona odottelijan. Onneksi saimme jo kotiin hänet!


maanantai 7. toukokuuta 2018

Kirppisneuleelle löytyi nyt ohjekin - vuodelta 1978

Ostin muutama vuosi sitten neuleliiviksi nimittämäni vaatekappaleen kirppikseltä. Pähkäilin sitten myöhemmin kuinka se on mahdettu tehdä ja värkkäsin itseäni varten jotain ohjeen tapaistakin paperille. Sunnuntaina selailin vanhoja käsityölehtiäni ja näpeissäni oli v. 1978 Suuri Käsityö -kerho, nro 5. Siinähän se oli! Siinä se oli ajateltu kesäneuleeksi ja oli tehty puuvillalangasta. Tuo minun on jostain mohairlangasta kaiketi ja sopii talviseen käyttöön jonkin puseron päälle.

Neule  kirppikseltä.  Sama malli löytyi vuoden  1978  Suuri Käsityö kerho -lehdestä nro 5.

Suuri Käsityö -kerho 5/ 1978

Mutta olinpa iloissani huomatessani senkin, että pähkäilyni neuleen aloituskohdasta ainakin piti paikkansa: se oli aloitettu niskasta. Muuten en ole vielä ohjeeseen sen kummemmin ehtinyt perehtyä.

Omia pähkäilyjäni neuleen tekotavasta ennenkuin löysin lehdestä neuleen mallin.


Tässä vielä linkki juttuun, jossa neule on minulla yllä:


Enpä olisi osannut silloin ostaessani ajatella, että neuleen malli on niinkin monen vuoden takaa:)





sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Ovi kiinni

- Pojat! Tulkaa auttamaan. Meidän pitää löytää ne köydet, että saadaan kiskottua tuo ovi kiinni. Ilman niitä se ei onnistu.

Ja "pojat" - aikamiehiä jo, saapuivat. He katselivat hetken ajan ulos. Pihamaa oli nyt autio. Se tuntui oudolta kaiken sen vilskeen jälkeen, mitä näillä mailla oli ollut. Ja oudoilta näyttivät kyllä nuo mustat pilvetkin. Kohta alkaisi varmasti sade. Yhtään ihmistä ei nyt näkynyt naureskelevan heidän hommiaan. Olivat varmaan kaikki huomanneet sateen kohta alkavan.



Mutta nyt oli kyllä kiire etsiä ne köydet. Isä ja pojat hajaantuivat tahoilleen etsimään niitä.

Ja niinpä vain alkoikin jo sade ropista voimalla kattoon.

Hetkisen kuluttua  alkoi kuulua valtava kirskunta. Saranat! Koko rakennelma tärähti, kun ovi ovi jysähti kiinni. Sisällä tuli pimeää. Kaikki pelästyivät. Varovasti he kerääntyivät alas tuijottamaan ovea. Se oli nyt suljettu! Isä ja pojat katsoivat toisiinsa.  Köydet olivat nyt tarpeettomat. Jumala itse oli sulkenut oven. Heidän matkansa kohti tuntematonta oli alkanut. Se oli pelottavaa. Mutta he olivat turvassa.

"...Ja Herra sulki oven hänen jälkeensä. Silloin tuli vedenpaisumus maan päälle..." 1. Moos. 7:16-17

---

Noin minä sen oven sulkemisen kuvittelin. Miltä lie se oikeasti tuntunut ja millaista ollut...


lauantai 5. toukokuuta 2018

Kostea, sumuinen metsä


Lähes kaikki lumi on sulanut. Varvut ovat vielä litistyneenä lumen painon jäljiltä  maata vasten. On erittäin hyvä näkyvyys maaston muodoille, eikä ole vielä sitä tunnetta, että punkit tarttuvat joka korresta housunpunttiin... Ehkä jopa paras aika liikkua metsässä?











Kaikki tämän jutun kuvat illan "sumukuvakierrokseltani".
Vähäinenkin sumu saa maiseman näyttämään salaperäiseltä.


Mukavaa viikonloppua!