lauantai 3. maaliskuuta 2018

Ilmaista - ja melkein ilmaista

Eilisiä kirppislöytöjä tässä vain. Vasemmalla merkki liivistä, oikealla Polan housuista.





Hengitysyhdistyksen ovenpielen ilmaislaatikosta nappasin mukaani ruutuliivin ja mustat pitkäthousut. Mustia housuja enemmän mietin, kannattaako niitä ottaa, sillä niiden kokonumero oli vain 36. Ihan pieni siis minulle - ainakin yleensä, mutta nämä näyttivät siihen nähden yllättävän suurilta vyötäröstäään ja otin ne. Kotona kokeilin ja sain ne kiinnikin pienellä vaivalla, mutta vähän pitäisi vyötärön kaventua, jotta voisin käyttää niitä. Siinä on tavoitetta ... tai sitten tytär saa ne kokeiltavakseen, kunhan aikanaan kotiutuu pitkältä reissultaan.




Ruutuliivi oli muuten hyvän oloinen yllä, mutta kiinni sitä ei voi pitää. Mutta eipä tarvitsekaan. Liivi on merkkiä Kaarina, Sok:n tuotantoa. On siis joltain menneiltä vuosikymmeniltä, mutta  miltä?






Melkein ilmaisia olivat sitten ostoksenikin. Niihin kuului mm. mustat, matalat talvisaapikkaat merkkiä Janita. Saapikkaiden malli tuo minulle mieleen 80- tai 90-luvun. Olivathan "Neumann" -talvikenkäni vähän samantapaista mallia. Eivät nämä ostamani mitenkään kovin nätit ole, mutta jospa olisivat paremmat kävellä. Ja ainakin näihin mahtuu paksuja sukkakerroksia paremmin, kuin muihin jalkineisiini.






Ja se toinen ostettu asia oli sitten pieni ranska-suomi-ranska -sanakirja. Nämä yhteensä 2,10 euroa, joista jalkineiden osuus 2 e.  Nuorenpana en tykännyt ranskankielestä yhtään. On vähän mieli muuttunut. Ainakin kiinnostaa joku sana oppia ja tuosta pikku kirjasesta oli mukava katsella vähän ääntämisohjeitakin, joista minulla ei ole ollut mitään käsitystä muuten.



Löytyipä kirjasta tuollainenkin lause: "Je voudrais une coupe."  Se oli: haluaisin tukanleikkuun. No, meilläpä haluttiin eilen. Leikkasin isännän tukan ja sitten nuorimmatkin tahtoivat vähän nipsaistavaksi pois pitkien hiuksiensa latvoista:)


14 kommenttia:

  1. Tuosta liivistä tuli mieleen, että vanhin tyttöni sai serkkujensa entisen punaisen skottiruutuisen liivin :) Taisi sitä keskimmäinen tyttökin vielä pitää, ja siihen kuului myös samasta kankaasta hame...nyt sen muistin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä, miten joskus tulee joku unohtunut asia mieleen, kun näkee jotain samankaltaista:) Tuollaisesta kankaasta aina silloin tällöin olen hameita kirppiksillä nähnyt, mutta en ole ostanut. Olen perustellut päätöksen itselleni sillä, että mullahan on jo yksi ruutuhame (beigesävyinen). Mutta rupeaakohan minun nyt tekemään kumminkin mieli punaruutuistakin... Tosin onhan minulla ihan täyspunainen hamekin.

      Poista
  2. Olen lukenut ranskaa lukiossa kolme vuotta. Yksi lause ranskankirjasta on jäänyt pyörimään päähäni. Il y a des fleurs de tout les couleurs eli siellä on kaikenvärisiä kukkia. Mistä tarinasta tuo oli tai mihin se liittyi, ei mitään muistikuvaa 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Meillä tytär luki sitä yläasteella ja lukiossakin. Lopulta ryhmä oli niin pieni, että siinä oli vain kaksi jäljellä... No, nyt nyt hän on ollut niiden puuseppäopintojensa takia siellä ranskanmaalla 5 viikkoa ja siellä näin alkuun suurin osa kouluajasta ihan ranskanopen seurassa. Luulisi tämän reissun jälkeen loppukesästä olevan aika paljon ranskankieltä päässä hänellä:)

      Poista
  3. Voi miten kivoja löytöjä:) Meilläkin poika pyytää parturointia melkeinpä joka kerta kun armeijasta lomille tulee, helppo malli niin minultakin onnistuu:) Aurinkoista viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tuo parturointihomma on sellaista, etten mitenkään innolla siihen rupea. Joskus meillä on ollut konekin siihen hommaan, mutta ei nykyään. Saksilla leikkaan. Isäntä oli kyllä tyytyväinen lyhennettyyn tukkamalliinsa:)

      Poista
  4. Skottiruudussa on aina sitä jotain .. Kivoja löytöjä!

    VastaaPoista
  5. Nykyäänkin "Jokanainen" tarvitsee matalapohjaisia pitkävartisia nahkasaappaita. Edelliset omat Ilvekset kestivät yli 20 vuotta! Viime talvena ei pohja enää pysynyt kiinni ja koirani Jymy sai niistä pihalelut. Ostin uudet pitkävartiset ja ihan tarpeeseen tulivat, lunta on niin paljon ja nykyhousunlahkeet mahtuvat varsiin. Leikkasin aina poikieni hiukset rippikouluikään asti (vieläkin vähän vinoilevat). Työssäni asukkaiden hiustenleikkuut olivat melkein jokapäiväistä askaretta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut vanhemman vuosikerran jalkineet saattavat kestää niin pitkään, että niihin on jo ihan kyllästynytkin:) Minulla oli joskus vuosituhannen vaihteessa Pomarfinin ruskeat talvisaapikkaat, joita muistelin mielessäni. Käytin niitä hyvin pitkään. Lopulta sitä en muista, veinkö ne vain kirpparille sitten, vai hajosivatko lopulta. Mitä parturointiin tulee, olen jo vuosia parturoinut isännän tukan. Ei ole montaa kertaa parturissa muualla käynyt. Kun olin lapsi, isä opetti minua parturoimaan hänen tukkaansa sillä senajan käsivoimin käytettävällä parturointikoneella, jota meillä "lippuukoneeksi" kutsuttiin. En tykännyt sitä käyttää ollenkaan.

      Poista
  6. Hienot löydöt. Mun pitäis kanssa käydä parturissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun parturi on isäntä:) Aika harvoinpa toivon kuontaloani lyhenneltävän.

      Poista
  7. Tuo merkki näyttää tyyliltään 60- tai 70-luvun etiketiltä. Usein jos yritys on edelleen toiminnassa voi olla vaikea löytää tietoa historiasta. Voi ainoastaan etsiä kuvia yrityksen logoista ja toivoa että jostain löytyy tietoa milloin ne ovat olleet käytössä.

    Ah, ranskankieli. Opiskelin sitä vuoden iltalukiossa. Pitäisi verestää taitoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta! Ai, sinä olet lukenut ranskaa:) Meillä neito luki sitä yläasteella ja lukiossa. Lopulta ryhmässä oli vain kaksi ranskanlukijaa. Nyt hän saa oikein tehokurssin sitä, kun on puolen vuoden vaihto-opiskelussa ranskassa puuseppäopintojensa tiimoilta.

      Poista