Mutta tämä yllä sanottu voi olla ensivaikutelmaa. Kun malttaa lukea psalmia ajatuksella, eikä vain "juosta" sitä läpi, voi kenties huomata, ettei ensivaikutelma välttämättä pidä paikkaansa; ettei siinä olekaan ihminen, joka ei muusta tiedä, kuin onnistuneesta lain noudattamisestaan.
Sieltä paljastuukin häväisty (22,39), virvoitusta kaipaava (25) ja vahvistusta kaipaava, murhellinen (28) ihminen. Hänet on nöyryytetty (67,71) ja maineensa pilattu (69). Ja aika vahvasti on sanottu tämä: "Sillä minä olen kuin nahkaleili savussa..." (83), "Kuinka harvat ovat palvelijasi päivät!" (84) , "Julkeat kaivavat minulle kuoppia..." (85). Ja näinkin hän sanoo: "Minä olen kovin vaivattu..." (107), "Minun henkeni häälyy alati kämmenelläni..." (109).
Mutta hänellä on kuitenkin toivo; jotain, josta pitää kiinni: "Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet antanut minulle toivon." (49). "Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni." (81) Hän kysyy: "...Milloin lohdutat minua?" (82).
"Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni." (105).
Ja viimeisessä jakeessa (176) ikäänkuin tiivistyy se, mikä hän kokee olevansa:
"Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi."
---
Haluaisinpa kovasti tietää, millainen ihminen kirjoitti tuon psalmin. Millaiset olivat hänen olosuhteensa elämässään. Tuo psalmi on mielestäni kuin ote hänen päiväkirjastaan; hänen tuntojaan jonakin päivänä, jolloin hän kaipasi Jumalan apua...
Tästä pääset halutessasi lueskelemaan tuota psalmia: Psalmi 119/Koivuniemen Raamattuhaku
Ja vieläpä laitan linkin tämänpäiväiseen Suomen Raamattuopiston Päivän sanaan, koska se tuntui sopivan myös tähän aiheeseen. Huomaathan, että tuo tarkoittamani teksti on siellä vain tänä päivänä, muina päivinä siellä on muu teksti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti