sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kuka muuta luulee?

Joskus on  käsityksiä, että kristityt luulevat olevansa jotenkin parempia kuin muut. Kristityt eivät kuitenkaan usein itse niin luule, eivätkä todellakaan ole, muuta kuin tavallisia ihmisiä, kaikkine vikoineen. Usko ei tee kenestäkään enkeliä, eikä pyhimystä. Usko Kristukseen ei ole tie menestykseen eikä onnistumiseen, ei terveyteen eikä kaikkien ongelmien poistumiseen. Se on kotimatka, joskus vaivalloisiakin polkuja pitkin. 




Matkaan kotia kohti lähtee tietysti vain hän, joka  uskoo, että on koti jonne mennä... ja Isä, joka odottaa kotiin tulevia. Joka niin uskoo, on tervetullut muiden kotia kohti matkaavien joukkoon. Matkaseura voi näyttää vähän rähjäiseltä, mutta jos se uudelle  mukaanlähtijälle kelpaa, niin tervetuloa joukkoon.




Vaikeahan se on kotimatkalle lähteä, jos on kotinsa kadottanut, eikä tiedä missä se on. Tai ei usko Isää olevankaan... Kuulet kumminkin kummallisia kertomuksia "kaukaisilta mailta", jostain jota et uskonut olevankaan - etkä nytkään tahdo uskoa. Kuitenkin mielessä pyörii, voisiko niissä jutuissa olla mitään... Ehkäpä se onkin Isä itse, joka sinua vetää...




Hyvää sunnuntaita sinulle!

14 kommenttia:

  1. Hyvää sunnuntaita myös sinulle. Kiitos kauniista kuvista ja kauniista tekstistä. Me menemme tänään Tuomasmessuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli:) Tuomasmessuja on pitkään jo ollut olemassa, mutta ei ole minun vielä tullut käytyä. Kun aikanaan asuin aivan kirkon kupeessa, ei sellaisia silloin tainnut olla. Pitäisi joskus ottaa oikein asiakseen minunkin käydä.

      Poista
  2. Kyllähän se niin on kuin kirjoitit, ikävä kyllä sellaistakin löytyy että jotkut uskovat pitää itseään parempina, mutta kyllä siitä sit joutuu hinnan maksamaan.
    Armoa ja lahjaa kaikki on mitä meille annetaan,niinkuin sanotaan sanassa että:"...mitä sinulla on jota et ole lahjaksi saanut"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se tosiaan on, ettemme mitään voi ottaa, ellei meille ylhäältä anneta. Minua puhuttelee se ryöväri ristillä. Hän ei voinut mitään itse hyväkseen tehdä, ja sai armon lahjaksi.

      Poista
  3. Ehkä se saattaa kuulua siihen kristityn vaellukseen, että jossakin vaiheessa voi tulla virheellisiä luuloja itsestä (ja ehkä muistakin). Paha juttu, mutta kyllä Isä moisen kukonpojan jossakin vaiheessa antaa maailman tai milloin minkäkin renkinsä kyniä. Kaikella rakkaudella, eikä enempää kuin on tarvis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllä. Kyllä ne luulot ennenpitkää karisee itsekultakin:)

      Poista
  4. Samnalaisia tien tallajiahan me olemme kuin muutkin, armosta pelastettuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi se onkin juuri armosta, eikä omasta onnistumisesta:)

      Poista
  5. Kaunista sumuista metsää kuvissasi.
    Kuvistasi tulikin mieleen, että uskossa eläminen on usein monella tapaa kuin sumussa kulkemista. On omat ajatukset ja luulot, muiden mielipiteet ... Onneksi on Raamatun Sana matkaoppaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muuten onkin! Monesti itsekin huomaa, että toisten mielipiteet saattaa vaikuttaa, joskus hyvin, joskus huonommin. Hyvä kuitenkin, ettei lopputulos ole meidän varassamme!

      Poista
  6. Sellaisen lauseen joskus kuulin, että uskovaiseen on vaikea tutustua, ei tiedä miten sopisi lähestyä. Mulle tuli siitä hulunjurinen ajatus, aivain kuin usko olisi joku tarttuva tauti. Toisaalta millainen mailma olisikaan jos usko tarttuisi kuin infulenssa. :) Upeat kuvat jälleen, kiitos postauksestasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa onkin ajattelemisen aihetta... että on vaikea tutustua. Ehkä siihen on syynä juuri se, että on semmoinen mielikuva, että Jeesukseen uskovan ihmisen kanssa pitäisi olla tai puhua jotenkin eri tavoin. Ja kumminkin, jos me uskovaiset oltaisiin kuin se meidän suuri esikuvamme Jeesus oli, niin hänhän seurusteli tavallisten ihmisten kanssa, ihan niiden kanssa, joita jotkut halveksuivat. Ja sitten Jeesustakin paheksuttiin sen takia.

      Poista
  7. Kauniita sukuisia kuvia. Niinhän sitä välillä tuntuu että kuin itse kulkisi sumussa ja monet kysymykset mielessä mutta onneksi Raamatusta saa rohkaisua ja lohdutusta arjen keskellä. Se on Jumalan armoa kun saa olla Jeesuksen oma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on armoa tosiaan. Ei meistä kukaan pysyisi tiellä omin voimin. Onneksi meillä on Raamattu josta, kuten sanoitkin, voimme saada rohkaisua ja lohdutusta.

      Poista