keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Jalkaväkimuseossa Mikkelissä

On ollut yllättävän vaikea päästä alkuun tämän jutun kirjoittamisessa. Kai se johtuu siitä, että  tulee mieleen todelliset ihmiset. Sukulaiset tai muut, joiden elämänkohtaloista on joskus kuullut. Ikäänkuin museossa otetetut kuvat eivät pelkästään riittäisi. Päätin sitten edetä asiassa niin, että teen - kenties  - joskus oman juttunsa niistä tunteita herättävämmistä asioista ihan tekstin kanssa.

Tästä ovesta sisään

Taannoinen reissumme sisälsi siis käynnin Jalkaväkimuseossa Mikkelissä. Se sijaitsee kaupungin keskustassa vanhalla kasarmialueella. Kävi vielä niin, että juuri sinä päivänä oli Mikkelin museoissa ilmainen sisäänpääsy. Saimme jopa asiantuntevan opastuksen kierroksellamme, koska silloin juuri ei muita kävijöitä ollut.



Paljon käytetty asemalli


Allaolevat kuvatkin kätkevät monta tarinaa...



 Tässä sisällissodan vastapuolet 










Tätä asetta on olemassa vain tämä yksi ainoa.


Alla olevan kenttäkenttiön takana näkyy hevonen lumipuvussa. Opas kertoi, että hevosellekin oli oma kaasunaamari.








Lottamerkkejä










Panssarintorjuntaan polttopulloa ym.




Tästä olisi voinut ostaa manttelin omakseen. Hinta oli muistaakseni 30 euroa. Manttelia emme sentään ostaneet, mutta pinssejä ja merkkejä kyllä. Samoin postikortteja ja dvd:n. Monenlaisia kirjojakin olisi ollut tarjolla.

Meiltä loppui aika ihan kesken, kun museo meni kiinni. Emme ymmärtäneet varata riittävästi aikaa.
Ja tälläinen oli näky kun tulimme ovesta jälleen ulos. Pihalla on varmaan joskus ollut liuta hevosia.


Mikkeli on hyvä kaupunki museoista kiinnostuneelle.  Siellähän on  tämän Jalkaväkimuseon lisäksi sotahistoriasta kiinnostuneelle muutakin. Löytyy Päämajamuseo, jossa pääsee tutustumaan vaikkapa Mannerheimin työhuoneeseen. Päämajamuseon naapurissa, kadun toisella puolella on kesäisin Päämajamuseonkahvila, joka on sisustettu 40-luvun tyyliin ja jossa ei turhaa krääsää ole.  Ja kallion sisässä sijaitsee Viestikeskus Lokki. Kaikki mielenkiintoisia paikkoja aivan kaupungin keskustassa.

4 kommenttia:

  1. Tuolla ei olla käyty, vaikka asuimme vuoden verran aika lähellä Mikkeliä tuossa 2000-luvun alkupuolella. Sen sijaan joskus 80-90 luvun vaihteessa käytiin Parolan panssarimuseossa ex-miehen kanssa.

    VastaaPoista
  2. Minulla asui siinä vuosituhannen vaihteessa Mikkelissä serkku, jota en kai ole koskaan tavannut. Olin hänen kanssaan kirjeenvaihdossa tuolloin. Siihen aikaan Mikkeli oli minulle aivan tuntematon paikka.

    VastaaPoista
  3. Kissa tassutti näppäimille. :) Mielekiintoiselta vaikuttaa, pitäisi joskus käydä.

    VastaaPoista