keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Pari jouluista asiaa

Ihan ensiksi vinkki juttuun kahden tytön joulukuusenhakumatkasta muutaman vuosikymmenen takaa: https://aarnioska.blogspot.fi/2017/12/kuusen-haku-ystavan-kanssa.html. Jutun kirjoitti ystäväni Marja-Leena ja jutun tyttöjä ovat minä ja hän:)

Sitten se toinen asia,  käsityöhommeli.



Kaivelin eilen laatikoitani. Yhtä sukkaohjetta etsimään aluksi rupesin  ja sen löysinkin. Mutta... ei noin työlään näköistä nyt sittenkään... Mitäs siitä kansiosta muuta löytyy? Ai, niin! Tuommoinenkin paperi. Siinähän onkin nuo monta vuotta sitten piirtämäni suunnitelmat jouluisesta patalapusta ja toinen samassa paperissa on vaikka kevääseen sopiva pikkulaukku. No, jos tekisinkin sen patalapun nyt.

































Rouva sitten ottaa sopivanväriset langat ja käy ohjeestaan poiketen virkkuuhommiin. Tekeleestä näyttäisi  tulevan aika kookas patalappu...

Lopulta hän tekee siihen mustan reunuksenkin, josta tulee ihan mieleen sellainen, kuin jonkin punaisen pikkumökin seinät olisivat reunoilta hiiltyneet... Sopii olla varovainen kyttilöiden kanssa!



Ajatus muuttuukin laukuksi. Ja niin hän kaivaa mustat farkunraadot esiin ja leikkelee niitä, ompelee välillä. Ja kun on kulunut aamupäiväisestä työn aloitttamisesta (virkkuusta) jotain 6-7 tuntia, (siinä välissä laitettiin ruokaakin ja tehtiin turha reissu kirjastoautolle, josta myöhästyttiin...) niin hänellä on uusi laukku. Toiselta puolelta omituinen jouluaihe, toinen puoli käy kesäänkin.

Mutta tyytyväinen sopii olla, kun sai jotain valmista!







Mutta... mikähän se mahtoi olla tuo valmis nauha, jonka  laatikostani löysin ja kantohihnaksi laitoin? Toivottavasti ei ilmene, että se vaikka jonkun repusta puuttuukin...:)

---
Ja tällä jutuntekijällä meinasi illalla "käämit kärähtää", kun tätä juttua aamua varten naputteli. Niin monta keskeytystä tuli tällä aikaa. Nuorin teki suklaapaistosta. Ensin ei löytynyt koko ohjetta. Onhan se minun vanhassa kouluvihossa kyllä, mutta se on kamalasta käsialastani johtuen selkokirjoitettu muidenkin luettavaan kuntoon erilliselle paperille. Sitten toinen muisti, että on ottanut siitä kuvan kännykällä, joten saatiin siis ohje sillätavoin näkyviin. Uudestaan en olisi nyt ruvennutkaan sitä kirjoittamaan. No, leipomatouhu alkoi. Vaikka sitä on tehty ennenkin, niin olihan siinä kysymys toisensa perään, joihin tämä äiti aika äreänä vastaili. Lopuksi sain vielä hoidella paistonkin, ensin välillä kääntää peltiä paiston alussa, ettei se vänkyrällä pellillä pala yhdestä kulmasta. Jonka se jo olikin ehtinyt tehdä, kun kääntöpuuhiin marssin. No, tulihan se paistos syötäväksikin asti lopulta.  Vaikka vaalea tuli paistoksesta, kun kaakaojauhekin oli päässyt loppumaan. Ja varmaan sen kaakaojauheen puutteesta johtuen, oli paistos tavallistakin makeampaa.



tiistai 12. joulukuuta 2017

Siitä kohistiin

Siitä kohistiin. Naapurit kyselivät toisiltaan, että olivatko he jo tietoisia "siitä uutisesta?"


- "Ai, mikä uutinen?"
- "No, siitä tiätysti, mistä kaikki puhuu!"

Ja uutisen jo kuullut, venytteli jutun kertomista ihan tahallaan, sillä olihan sitä kiva olla vähän aikaa se, joka paremmin tiesi. Mutta lopulta hän sen kuitenkin pärskäytti ilmoille:

- "Se pappi on tullu mykäks."
- "Mitä? Ai kuka? Et kai sää sitä tarkota, joka meiän kylässä asuu? Sitä, jolla ei lapsia o?"
- "No, sitä juuri! Ketäs ny muutakaan?"
- "Mitä tapahtu? Onks se jonku halvauksen saanu vai? Se ois harmi, sillä mun miälestä se pappi on mukava. Ei o nii ollakseen ku jokku muut," tuumi naapuri ehtien jo surkutella mielessään mukavan papin kohtaloa.

- "No, jos oiski saanu jonku halvauksen... mut ku täs onki tapahtunu jotain iha muuta." Ja taas kertoja nautti, että vieläkin onnistui venyttämään pääsyä siihen juttunsa huippukohtaan.

- "No, mitä sitte? Kerro nyt sittte!"
- "Säähän kai tiädät, et sil oli palvelusvuaro iha äskettäin?"
- "No, juu. Tiädänhä mää sen tiätysti. Mitä sit?"
- "No, sitä vaa... et se näki temppelis enkeli..." Ja jutunkertoja yritti pitää naamansa peruslukemilla, vaikka mieli ois tehnyt hymyillä leveesti. Sivusilmällä hän vilkuili mitä hänen sanomisensa vaikuttti naapuriin. Naapuri seisoi vain hiljaa, ihan kuin ei olisi tajunnut mitään. Sitten häneen tuli eloa:

- "Hä. Mitä sää sanoit? Enkeli? Pistät omias. En o niin höynä, et kaikkee uskon."
- "Totta se kumminkin on! Kysy vaik joltain muulta, kaikkihan sen jo tiätää."
- "Mist sää sen sit kuulit?"
- "No, vaimolta." vastasi naapuri vähän nolona. Ettei vain luultaisi hänen olevan pelkästään akkojen juorujen varassa... Sitten hän jatkoi:

- "Se oli kuullu sen kylällä joltain, joka oli kuullu sen...en ny muista keltä, mut alunperin sen oli kertonu sen papin vaimo. Kuulemma enkeli oli ilmestyny sen miähelle, sille papille, kun se oli ollu iha siäl pyhimmäs paikas. Mul meni iha viluväreet ko mä sen kuulin. Mut siis, enkeli ilmesty sille siäl ja sano kuulemma, et ne sais lapsen!"
- "Mitä! Lapsenko? Nehä on jo niin vanhojaki."
-"No, nii onki. Mut nii se enkeli oli vaa sanonu. Tää pappi oli kuulemma viipyny siäl temppelin pyhimmäs kauheen kauan ja oli jo ihmetelty, et mikä o, ku ei se siäl tuu jo poiski. Sit ku se tuli, se oli iha järkyttynee näköne. Kävi sit ilmi, et se ei voinu puhuu mitää. Se oli viittoillu heil. Kävihä sit lopulta selväks, et siäl oli ollu enkeli ja se enkeli oli luvannu lapse heil!"
- "Mää en kyl usko korviani."
- "Jos et usko, ni kysy sit joltain muulta." naapuri tuumi, oikeastaan hitusen näreissään jo. Olisihan hän halunnut olla se, joka uutisen kertoo niin, että se uskotaan.
- "No, nii varmasti kysynki." vastasi naapuri hänelle.
Ja kumpikin lähti taholleen pohtien samalla kuulemiaan asioita.



Tämmöistä tänä aamuna. Suoraan tähän kirjoittelin. Olisi ihan kiva, jos saisin jatkoakin tuohon, mutta jää nähtäväksi. Se, mistä ylipäätään rupesin moista mielessäni pyörittelemään, oli tämä aamulla Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa  lukemani teksti:

"Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen yllään." Luuk. 1:65-66

"Herran käsi lepäsi Johannes Kastajan elämän yllä erikoisella tavalla. Hän sai Pyhän Hengen jo äitinsä kohdussa. Hän asui erämaassa karuissa olosuhteissa. Hän julisti parannusta ja Jumalan valtakunnan tuloa henkensä uhalla. Lopulta Johannes vangittiin ja mestattiin yhden tanssin hinnalla. Koko ajan, kaikissa vaiheissa on silti yhtä totta: Jumalan käsi oli hänen yllään. Ei taida Johanneksen elämä istua tämän päivän menestysteologiaan. Niin kuin ei tosin muidenkaan Raamatun henkilöiden. Johannnes itse ei ajatellut itsestään suuria, vaan hän osoitti kaikessa Jeesusta. Johannes oli vain huutavan ääni, ei itse huutaja. Hänen takanaan on tuo toinen, jolle ääni kuului, jonka vähäisimmäksi kengännauhojen avaajaksikaan hän ei katsonut olevansa sovelias."  Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja/Perusanoma Oy



---

Jos haluaa enemmän noista tapahtuneista lukea, niin tästä löytyy alkutapahtumia: Luukas 1/Koivuniemen Raamattuhaku  ja siitä sitten vain eteenpäin niin paljon kuin kiinnostusta riitää.

"Ettei tartte pelkästään mun höpinöitä uskoo"  :)




"Ja hyvää tiistaipäivää, 
itekulleki tiätysti!"

maanantai 11. joulukuuta 2017

Kiitos!

Kiitos teille ihanat blogiystävät kommenteistanne edelliseen!


Älkää ihmetelkö, jos täältä ei synny oikein mitään, on nimittäin jonkinlainen jumitus meneillään. Ei tule oikein mistään mitään, kaikki aloitettu tuntuu jäävän kesken. Jos nyt ylipäätään saa aloitettua edes mitään.


"Ai, tässä sitä nyt ollaan. Mitähän sitä nyt tekisi?"



Mutta nytpä minä toivotan teille oikein hyvää maanantaita ja koko viikkoa:)

maanantai 4. joulukuuta 2017

Kynttelikkö ja vähän muutakin






Pienin osa vain pyyhekumin korkuinen...



 Tämä maatuska on vähän erilainen:)


---

Ensimmäinen adventtisunnuntai meni vähän kuin huomaamatta ohi. Laitoin sentään tuon kynttelikön tuohon arkun päälle  ja torttujakin tein, mutta muuten oli eilinen sellainen aika tylsän tuntuinen päivä. Päivä oli harmaa, ulkona sadetta ja märkää lunta, sisällä puolestaan nuorimmainen flunssassa ja tänään siinä on toinenkin...


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Pappien rohkea kannanotto| Uusi Tie -verkkolehdessä 30.11.

Pappien rohkea kannanotto, joka on yleistä mielipidettä vastaan. Katso tästä linkistä: "Kymmenien pappien kannanotto: Emme tule koskaan vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja | Uusi Tie -verkkolehti: Viime perjantaina jo 45 pappia oli allekirjoittanut kannanoton, jonka mukaan he eivät aio koskaan vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja riippumatta kirkon päätöksestä tulevaisuudessa."


Rohkea teko, jonka kustannukset nämä papit ovat laskeneet, ja silti päättäneet tehdä sen! Heille merkitsee enemmän se, mitä Jumala sanassaan eli Raamatussa sanoo, kuin se, mitä yleinen mielipide vaatii. He haluavat tuoda esiin sen, että "...Raamatun kanta asiassa on niin selvä kuin voi olla." Näin asian ilmaisi Seurakuntalaisen verkkolehdessä Max-Olav Lassila, Larsmon seurakunnan kirkkoherra.


lauantai 2. joulukuuta 2017

Mitä näistä syntyi?

Mitä alla olevista  kuvista ystäväni Marja-Leenan  mielikuvitus loihti?  




Kiitos Marja-Leena:)

Omat kuvitelmani olivat taannoin tässä: Karvaliiviäijä ja toisesta kuvasta juttua tässä: Sammalkattoinen kivitalo


torstai 30. marraskuuta 2017

Sinivalkoista juhlaa!


Koulun itsenäisyysjuhla...

Erityisen vaikuttava oli mielestäni esitys, jossa oli useampi oppilas ja heillä kullakin kädessään yksi osa lippua. Yhdessä ne osat muodostivat kokonaisen lipun. Finlandian soidessa tuo lippu liikkui rauhalliseen tahtiin musiikin tahdissa. Valitettavasti en saa sanoilla esiin sen esityksen vaikuttavuutta...

Ja tokihan minua sykähdytti sekin esitys, jossa oppilaat esittivät ihmisiä kotimaamme eri osista. Kuinka ollakaan omat neitokaisemme saivat esittää hämäläisiä neitoja. Ja sekös minusta oli sykähdyttävää, koska olen hämäläinen juuriltani:)


Kaikenkaikkiaan juhla oli oikein hieno!




Ja lopuksi kahville toisen rakennuksen puolelle, jossa oli  tarjolla myös sinivalkoista täytekakkua.



Juhlan aiheena oli tietysti Suomi 100 vuotta, mutta koulullakin oli juhlittavana 110 vuotta!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Vanhalla mallilla ja maulla... Kummallisen kaavanosan arvoitus

Olipa kerran eräs rouvashenkilö, joka oli saanut käsiinsä vanhoja käsityölehtiä. 80-lukulaisia olivat. Niistä jokin sattui näyttämään kovin tutulta. Siinähän oli samanlaisia puseroita, joista hän joskus nuorena oli erään tehnytkin. Hänen päässänsä alkoi raksuttaa, kunpa voisi tehdä taas samanlaisen. Hänellähän oli tarkoitukseen sopivaa kangastakin pöydällään. Kirpparilta hankittuna kuten yleensäkin.
Mutta voi, lehdessä ei ollut enää kaavoja tallella. No, hän muisti, että samaisten lehtien joukossa oli toinenkin lehti, jossa oli vähän samantapaisia malleja. Hän löysikin sen ja kaivoi heti kohta leivinpaperirullansa esiin kaavojen jäljentämistä varten. Kovin kauaa hän ei jaksanut sitä pakertaa. Mutta muutama kaava tuli jo tehtyä. Yksi  kylläkin näytti vähän oudolta, mutta ei hän sitä sillä kertaa jäänyt miettimään.
Hänen isäntäkultansa nimittäin oli päättänyt tilata rouvalleen Huutonetistä sellaisen lehden, jossa oli rouvan kaipaamat kaavat tallella. Rouvansa oli nimittäin löytänyt sellaisen lehden sieltä kuvia katsellessaan  ja näyttänyt siipalleen. Nyt rouva sitten päättikin odottaa niitä oikeanlaisia kaavoja, jotka nopeasti saapuivatkin. Taas hän kävi kaavojen piirtoon. Ei hän nytkään kaikkea heti piirtänyt. Lehtiä ja kaava-arkkeja levitellessään hän mietti samalla sen jo aiemmin piirtämänsä kummallisen kaavan arvoitusta. Pitkään hänellä meni kaava-arkkien arvoitusta ratkoessa, mutta selvisihän se lopulta.
Se kummallisen näköinen piirretty kaava, ei ollutkaan laisinkaan puseroa! Se oli osa kylpytakista. Kaava-arkissa oli paha virhe: oikea kaava olikin toisella puolella kuin sanottiin ja merkintään mainittu värikin oli väärä. No, nyt rouvalla ei puuttuisi kylpytakin kaavoistakaan kuin vain hiha vissiin... Rupeaisikohan sitä etsimään kylpytakkikangastakin?  Siis sitten, kun pusero kenties on joskus saatu aikaiseksi.


Puseroon hänellä olisi aikomus käyttää tuota sinikuvioista kangasta, jota kuvassa näkyy.


Mukavaa päivänjatkoa:)

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Sinistä hämärää




Kävelin illan hämärtyessä talon lähellä olevalla metsäpolulla. Kodin valot, vastasadellut lumi ja sininen hämärä loi tunnelmalliset näkymät. Jopa pihalla lojuvat kivet näyttivät lumikuorrutteisina tavallista jännittävämmän näköisiltä.
 


Näin sunnuntai-iltana:)

torstai 23. marraskuuta 2017

Vaatekuvastoja kun vieläkin postilaatikkoon saisi...

Vaan kun ei juuri saa. Niinpä sitten tekaisin sellaisen itse: https://vaatekuvasto.blogspot.fi/.  Siinäpä linkki siihen ja löytyy se jo tuolta sivupalkistakin. Tuossa uudessa blogissa saa asusta enemmänkin kuvia esiin klikkaamalla sitä.

Onhan se varmaan vähän hassua, kun jo yksi vaateblogi oli jo ennestäänkin, mutta tämä on vähän erilainen. Jos tahtoo pikaisesti katsoa erilaisia asuyhdistelmiä, isoin kuvin, ilman  höpinöitä, niin tässä se sitten on.

En tiedä mikä niissä vaatteissa vaan niin kiehtoo. En osaa selittää sitä, mutta minulle on vaikkapa vaatekaapin järjestäminen joskus sellaista kivaa, rauhoittavaa puuhaa. Ja ylipäänsä vaatteiden kanssa touhuaminen. Sen miettiminen, mikä sopii minkäkin kanssa. Siitä tietysti voi olla eri mieltä jokainen, ovatko ne minun valintani muiden mielestä yhteensopivia, mutta makunsa mukaan jokainen.



Kuva 70-luvun alusta. Siinä on karjakkona toiminut äitini. Minä ja pikkusiskoni kuvassa mukana.

Mukavaa illanjatkoa!

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

"Mikään ei tapahdu sattumalta"

Tiesitkö miten Maata näkyvissä -festarit saivat alkunsa? Sen alkuna oli suru ystävän kuolemasta.



Hyvää sunnuntaita!

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Vieläkin keinuttaa...

Näin ajattelin aamulla ja vielä päivälläkin. Eilen illalla myöhään palasimme Tukholman risteilyltä.


Laivan keinuminen oli tuntuvinaan vieläkin, vaikka ehdimme sen jälkeen tuntikausia matkustaa linja-autossakin.














Tukholmassa, ja oikeastaan Helsingissäkin, oli ikäänkuin syksy. Kotona puolestaan palatessa talvi. Olihan kotimaisemiin tällä välin tullut taas lumikuorrutus.








Matkamme oli sellainen "kiva kun yhdessä pääästään"-reissu. Ei nähtävyyksien katselemista, eikä ostosreissukaan, vaikka jotain pientä ostettiinkin. Tukholmassa ei ollut mitään valmista suunnitelmaa, missä käytäisiin, joten se oli sellaista hieman päämääärätöntä kuljeskelua. Nuorimmat sentään saivat toiveensa toteutettua lelukaupassa käynnin  suhteen.









Laivan aamupalalla oli hauska katsella auringonnousua ja muita laivoja.







Matka oli kiva, mutta rankka. Senhän jo tietysti  entuudestaan tiesikin, että se sellaista on, mutta miten kummassa kuvittelinkin katselevani linja-autossa istuessa maisemia. Mennessä oli kyllä päivänvaloakin, mutta linja-auton ikkunat kosteasta kelistä johtuen siinä kunnossa, ettei se mennyt ihan niin kuin olin kuvitellut. Takaisintulo puolestaan oli illalla ja oli hyvin paljon pimeässä istumsta.

Nyt on taas kotiarki palailemassa kuviohin, pyykkikone jo pyöri aamulla, mutta muuten on ollut aika lailla veto poissa.