Siinä se taas lähti kulkue matkaan, kuten joka päivä muulloinkin. Mies istui siinä toisten kannetttavana. Mitä lienevät kantajat miettineet, mitä mies itse. Oli mitä hyvänsä, tämän päivän piti olla niin tavallinen kuin olla voi, mutta se tuli muuttamaan heidän koko elämänsä.
Nyt oli mies siihen juuri tuotu, tavalliselle paikalleen portin pieleen, Kauniin portin pieleen. Taas oli alkamassa hänen päivätyönsä, kerjääminen. Nyt tuolla tuli kaksi miestä, noilta hän pyytäisi seuraavaksi. Kun hän sitten sen teki, miehet katsoivat häneen. Katsoivat aivan erityisesti. Mies ehti jo miettiä, että mitä nyt? Saisiko hän jotain heiltä?
Sitten hän kuuli sanat, joista ensimmäiset saivat silmänräpäyksessä hänen mieleenä ajatuksen, ettei taida olla tulossa mitään:
"Hopeaa ja kultaa ei minulla ole..." mutta sitten seurasi jotain muuta:
"...mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan..." siis saan kuitenkin jotain, mies ehti ajatella, mutta ällistyikin kuullessaan puheen lopun:
"...Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy." Mies ei ehtinyt edes ällistyksestään toipua, kun hänen käteensä jo tartuttiin ja häntä oltiin nostamassa pystyyn. Ihmeekseen mies huomasi, että hänen heikot jalkansa, joilla hän ei ollut pystynyt kävelemään, tuntuivat ihmeellisesti vahvistuvan... Nyt tuntuivat nilkatkin jo ihan tukevilta. Hän oikaisi itseään ja aivan hypähti pystyyn tuon voiman vahvistamana. Sitten hän seisoi, ja käveli! Hän nauroi, ja käveli ja hyppeli innoissaan. Miten ihmeellistä tämä olikaan; saada kävellä! Hän olisi halunnut syleillä koko maailmaa. Miehet, jotka hänelle tuon lahjan olivat välittäneet, hymyilivät. He tekivät siitä jo lähtöä eteenpäin. Parannettu mies kieppui heidän ympärillään, alkaen kiitellä heitä, mutta nuo kaksi tekivät selväksi, että miehen tuli kiitttää tästä ihmeestä Jumalaa. Sillä Hän se oli, jolta tuo lahja oli peräisin. He vain välittivät sen.
Niin he kaikki lähtivät kävelemään yhdessä pyhäkkköön, ja riemu oli suuri koko siinä joukossa. Kaikkien huulilta nousi ylistys Jumalalle, sillä tunsivathan he miehen koko elämän; kerjäläisenä hän oli portin pielessä ollut, ja nyt tuo mies käveli! Ihmeellistä se oli.
Mutta olipa niitäkin, joita tämä hälinä ei miellyttänyt...
---
Siitä ehkä toiste enemmän, jos saan aikaiseksi. Kuvat on tällä kertaa tyttären ottamia:)
Ylläoleva tapahtuma löytyy Raamatusta Apostolien tekojen luvusta 3. Näet tästäkin sen:
Apt. 3:1-10/Koivuniemen Raamattuhaku
