perjantai 10. marraskuuta 2017

Karvaliiviäijä

 Siellä se taas on! Karvaliiviäijä. Mihin lie menossa nyt...


Joitakin aikoja sitten onnistuin kuvaamaankin sen. Meillä on jo useamman vuoden näyttäytynyt karvaliiviäijäksi nimittämäni tyyppi. Kumaraiseksi on äijä käynyt viime aikoina. Sen näkee aina samassa vanhantyylisessä asussaan; karvaliivi harteilla takkinsa päällä ja lakinreunat korvilla lerpattaen. Kasvojaan se ei koskaan meille näytä.


No, ei suinkaan näytä. Selkäpuolensa näyttää, kun tiellämme toisella kohtaa kuljemme. Ja siinä se ilmiantaa itsensä:  valtava puun juurakko.

Karvaliivi harteillansa on puun kaatuessa juurakon päälle jäänyt sammalkerros, jonka toinen puoli roikkuu  nyt irtonaisena juurakon sillä puolella, joka alunperin oli maata vasten. Se on se selkäuoli.


  Hyvää päivänjatkoa:)

----

Nyt olisi toisessa blogissani tarjolla kertomus: Häntä ei ajettu pois.


12 kommenttia:

  1. Vau. Ompa hieno. Vois tosiaan luulla ihmiseksi tai karhuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voisi:) Vaikka mekin tuo on jo monesti nähty, niin aina välillä, kun autolla tulee kotia kohti, se hätkähdyttää.

      Poista
  2. Anteeksi, Taas oli miehen nimi, en huomannut vaihtaa ennen komentin kirjoittamista.

    VastaaPoista
  3. Olipa hauska Karvaliivi-äijä...kaukaa katsoen voisi ihmiseksi luullakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kuin karvalakki vielä päässä olisi:)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Olen ajatellut, että joskus voisin yrittää piirtääkin äijän:)

      Poista
  5. Taitaa olla jotain sukua metsätontulle 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmasti onkin, niin paljon samaa näköä:)

      Poista
  6. Metsän maahinenkos siellä menee:) Talviturkkikin on jo päällä.. Mukavaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinne! Aika talviset kuteet tuolla on:)

      Poista