torstai 4. toukokuuta 2017

Arkihöpinää

Minun pitäisi oikeastaan  olla tekemässä jotain järkevää eikä huuhailla tässä... mutta tässäpä olen kumminkin. Huomenna pitäisi kirppistavaroita viedä myyntiin. Yleensä isäntä saa siinä enemmän aikaiseksi kuin minä ja niin käynee nytkin. Minäkin kyllä heitin tuohon sängyn päälle aika läjän vaatteita, mutta saa nähdä edistyykö homma muuten mitenkään.



Isäntä puuhastelee ulkosalla nyt. Hän tekee tilaa varastoon sille tyttären tekemälle ovikatokselle. Se on valmis nyt ja eilen haimme sen Joensuusta. Siitä tuli kyllä kaunis:) Nyt se vaan pitäisi saada auton perästä varastoon odottamaan sitä hetkeä, kun se laitetaan siihen mihin se kuuluukin eli oven päälle.

Ulkona käväisin minäkin äsken ja samalla kurkistin tyttöjen mökkiin. Siellä ei vallinnutkaan ihan niin suuri kaaos kuin luulin, mutta tein löytöjä sieltä: yksi villasukka, huppari, sukkapari ja märät verkkarit. Niiden kuuluisi olla aivan muualla, kuten niiden kumisaappaidenkin, jotka ulkona olivat. Tytöt ovat viime aikoina kovasti viihtyneet ulkona, mikä on ihan hyvä asia, mutta silläkin asialla on kääntöpuolensa. Kun tuolla metsässä rymyävät, niin aina on märkiä vaatteita myöskin. Välillä kaadutaan johonkin tai saadaan puljut muuten saappaisiin. Ja kun ne märät vaatteet vaan tahtovat jäädä helposti niille sijoille, mihin ne päältä riipaistaan.

Olen itse viime päivinä virkkuukoukkua heilutellut. Yhden pikkuliinan tein valmiista mallista. Sain joskus siskoltani virkkuukirjan, jolle hänellä ei ollut käyttöä. Siitä kirjasta en ollut kai aiemmin tehnyt mitään, mutta nytpä löytyi siitä mieluinen malli. Viimeinen kerros on lisätty omasta päästä, koska pikkuliinaksi tämän ajattelin, enkä mitään  enempiä tähän liitä. Kirjan mallissa ollutta viimeistä kerrosta myös muutin hieman lisäämällä sydämeen yläosaan muutamia pylväitä.

Virkkausmalleja/Eeva-Liisa Kortelahti/Otava 1990








Toisenkin mieluisen mallin löysin, mutta en saanut onnistumaan sitä. En ole taitava virkkaaja ja käsialani on onnettoman löysä. Jo melko alkuvaiheessa se tekeleeni näytti aika epäilyttävältä, mutta pidemmälle ehdittyäni totesin asian varmasti; aivan liikaa löysyyttä tekeleessäni joissakin kohdin ja sitä ei millään venyttelyillä eikä prässäämisillä saisi pois. Niin piti valitettavasti se kaunis malli jättää:(


Virkkausmalleja/Eeva-Liisa Kortelahti/Otava 1990


Sen jätettyäni olen yrittänyt omasta päästänikin jotain saada aikaan. Pari pikku pyörylää on jäänyt monesta aloituksesta ja purkamisesta saaliiksi. Toinen noista tosin taitaa olla jäänne tuosta yllämainitusta, joka piti purkaa.



Nyt on kumminkin yksi oma yritelmä edennyt vähän pidemmällekin jo. Tämänkin kanssa on kyllä vähän väliä  "hakusesssa", että miten tätä taas jatkan, että siitä kivan näköistä tulisi. En vielä tiedä miten isoa tästä tavoittelen. Ehkä se loppuukin juuri siihen, että ideat loppuvat...




Tänään aloittelin myös  valkoisesta villalangasta kokeilun, josko saisin sellaisen rullareunapipon (-70/-80 -luvun tyyliin) aikaiseksi. Sitä tarvitsisin yhteen juttuun, mutta en ole lainkaan varma onnistuuko tekeleeni ja riittääkö se löytämäni lankakaan siihen.

Arkista näkymää keittiön ikkunasta takapihalle.




Tämmöistä täällä tänään
Aurinkoista päivää sinne missä lienetkin:)


Ps. Äsken tuli koululaiset koulusta ja kävi ilmi, että yksi onkin taas flunssassa... Niin arkista. Ja isäntä toi varastosta kirppislaatikot sisälle.






12 kommenttia:

  1. Aurinkoista päivää ja arkea sinnekin:) Kauniita virkkuita! Itse olen ollut aika väsynyt viime aikoina kun on ollut paljon ohjelmaa, tänäänkin olis. Mennään koripallo-ottelua katsomaan jos sinne saa vielä lippuja. Toisaalta kiva että on mukavaa ohjelmaa vaikka iltasin väsyttääkin. T: Villsukkavihulainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se väsyttää, kun on pitkä päivä ja siihen vielä ylimääräiset ohjelmat, vaikka muuten kivaa se onkin. Isäntä täällä arveli, ettei siihen otteluun ehkä lippuja enää saa, koska on kuulemma suomenmestaruusottelu... Täällä muuten nuorin sairastaa... kippo kourassa tälläkin hetkellä.

      Poista
  2. Tsemppiä vaan virkkauksiin, aina ne eivät onnistu, mutta sitkeys palkitaan. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Ihan kivaa hankaluuksista huolimatta olikin vaihteeksi virkata jotain. Virkkkuu on niin helppo ottaa esiin pieneksikin hetkeksi eikä vie paljon tilaakaan. Mukavaa viikonloppua sinne myös!

      Poista
  3. Kyllä kannattaa virkata, kun sen taidon osaa, on siitä iloa! Itselläni ovat kaikki käsityötaidot unohtuneet kouluaikojen jälkeen. Kiva tuo kynttilä. Ja ihana tuo ylin kuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävästi voi ne unohduksissakin olleet käsityötaidot joskus elpyä, kun sopivan kiinnostava homma sattuu kohdalle:) Satuin huomaamaan tuon kukkasen kyynelehtivän, niin pitihän siitäkin kuva napata. Tuon kynttilän miehen sisko toi meille jonain vuonna pääsiäisen aikaan. Siihen oli laitettu vielä lisäkoristeeksi yhtä monta suklaamunaa kuin meitä huushollissa oli.

      Poista
  4. Minullakin olisi kirppistavaraa, mutta kun kirppikset on 20-30 km päässä, niin mies ei ollenkaan innostu ajatuksesta, vaikka itse kaupungissa usein käykin... Ennen oli kiva, kun kirppis oli ihan "kulmilla"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on sitten ne kirppikset yhtä kaukana kuin meillä. On siinä aika rahtaus kyllä. Ja kun vielä takaisinkinpäin aina tulee tavaraa kumminkin. Minäkin sain sitten laitettua niitä vaatteita jonkin verran kirppismyyntiin, mutta se tekeminen tapahtui vasta tänään. Ehkä se olikin hyvin pohjustettu asia, kun eilen ne sängylle viskasin ja ne siinä iltaan asti muhivat:)

      Poista
  5. Kauniita virkkauksia. Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle! Virkaaminen on mukavan rentouttavaa puuhaa:)

      Poista
  6. Varaston siivous pitäis meilläkin tehdä, mutta vielä hyppyset jäätyy on niin kylmä. Hienoja virkkauksia, virkkuu on niin helppo kuljettaa mukana ja tehdä vaikka autossa jos ei itse tarvitse ajaa. Ikkuna kuvaan olet hienosti saanut näkyviin miten valo tulee sisälle. Olen aina pitänyt "aurinkolänteistä" lattialla ja seinillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se aurinko vaan on niin mieluinen asia, että vähäinenkin määrä sitä ilahduttaa:) Varastosta puheenolllen, aika kaaos vallitsee tuolla varastossa ns. minun puolellanikin. Toivoa sopii, että saisin järjesteltyä sitä tänä kesäkautena... Sieltä on tosi vaikea etsiä mitään, kun on niin sekaisin ja tavaraa liikaa siellä.

      Poista