perjantai 26. toukokuuta 2017

Kirjan välistä löytynyt

Löysin tänä aamuna yhden pikku lappusen lukemani kirjan välistä. Siinä oli teksti, jonka olin kirjoittanut  noin vuosi sitten. Jos teksti tuntuu tutulle, niin olet lukenut sen joskus toisesta blogistani. Laitan sen nyt kumminkin tännekin.

Salatut syyt

Ihminen pyrkii aina löytämään selityksen; itseään tyydyttävän vastauksen, elämän kipeisiin ongelmiin. Ihmettelemme ja kyselemme, miksi meillä on tämä ongelma? Miksi vastaus viipyy? Tai miksi sitä ei koskaan tullut? Miksi -kysymyksiä riitttää... Niitä löytyy jokaisen omasta elämästä ja niitä voi löytyä ympäröivästä todellisuudesta. Tosiasia kuitenkin on, että Jumala kuulee meidän rukouksemme! Silloinkin, kun sitä ei ole edes sanoiksi puettu.




Hänellä on salatut syyt siihen, mitä meille tapahtuu; siihen, mikä meille näyttäytyy vain onnettomuutena, vastaamattomina hätähuutoina. Kun tuli Jeesuksen aika käydä ristille, opetuslapset eivät voineet käsittää sitä. Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma, jonka vaikutukset olivat kauaskantoiset... Kaiken piti mennä, niin kuin se meni. Jokainen yksityiskohta oli tarkkaan harkittu.



Kunpa uskaltaisimme luottaa Sinun rakkauteesi ja huolenpitoosi silloinkin, kun tuuli on meille vastainen, eikä aurinko paista teillemme!

---

Johanneksen evankeliumin luvussa 13 Jeesus sanoi Pietarille: "Mitä minä  teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät." (Joh. 13:7). Samassa luvussa on montakin kohtaa, josta huomaa, etteivät opetuslapset silloin käsittäneet mitä oli tapahtumassa.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Tämänaamullisia

Kun neitokaiset olivat hävinneet näkyvistäni taksiin, minä jatkoinkin ulkoiluani vähän pidempään. Ensin tein yhden uteliaisuuskierroksen metsässä. Naapurin toimesta oli ilmaantunut rajalle punaisia merkkinauhoja. Niitä kävin katsastamassa ja sitä myöten sitten päädyin kuljeskelemaan metsässä enemmänkin. Olinpa sentään kamerankin ottanut mukaani, vaikka en mitään kiinnostavaa arvellut löytävänikään. Runsas tunti minulla meni siellä ulkona.  Ja nyt sitten kahvikuppi ja leipäkin on tässä pöydällä tietsikan kaverina kun tätä juttua pykään.

Ensin osui silmiini hämähäkin verkko vetisen kuopan yllä



Virkkuumallikos se siinä onkin?


Kirjamellisesti seitinohut...


 Seuraavaksi  osui silmiin
maassa lahoava runko


 Lähemmin, ja paremmalla valaistuksella, tämännäköistä


 Ja lähistöllä huomaisin yhdessä puussa naavaa, 
joka auringon valaisemana hyvin erottui


 Sitten oli tämä katkennut runko,
jossa kolo kyljessä


Keksin, että yritänpä kameralla päästä näkemään kolon sisälle, onko siellä mitään.
Osa puun rungosta makasi maatuneena maassa. Sen päällä seisoin ja nostin kameran niin ylös kuin käteni riittivät. Ja tyhjältä näytti kolo.



 Tuon allaolevan puolestaan sain näkyviini kun seisoin yhden kiven päällä.



 Jännän näköinen. Melkein kuin jokin härveli.


 Allaolevaan, ojavedessä osittain piileksivään kiveen, 
jos lisäisi silmät ja suun,
se voisi olla vaikka virtahevon pää...


 Ja ojavedessä kuvastui ylösalaisin -metsä



 Ja vielä vähän kuvia yhdestä kuusenraasusta,
joka yrittää hengissä sinnitellä isompien vieressä










 Sitten pääsinkin jo pihaan asti, 
mutta se onkin jo ihan eri asia:)

tiistai 23. toukokuuta 2017

Pitäisiköhän parittomien sukkien viikon...

Parittomien sukkien viikko voisi olla nyt ajankohtainen juttu. Katselin jokin aika sitten lasten sukkalaatikoita. Sieltä löytyi paljon parittomia sukkia. Osalta pareista oli toinen sukka rikki, joistakin voi toinen olla pyykkikorissa, jotkut puolestaan jossakin lelulaatikossa vaikkapa. Mikä missäkin hukassa joka tapauksessa.

Sukkaympyrä. Otetaan yksi ja yritetään etsiä toinen samanlainen. Tai siitä vain eriparista jalkaan...

Eikös se ole nykyään vähän muodikastakin, ne eripariset sukat:)

Mutta tosiaan, sellaista sukkien tapaan katoavaa sorttia tuntuvat olevan  myös kammat sekä kynät. Johonkin ne vain aina tuntuvat häviävävän nekin.

---

Lähipäivinä olenkin taas täydentänyt sukkavarantoja muutamilla uusilla sukilla. Ja onpahan joku noista parittomistakin löytänyt parinsa hiljattain.

Näin arkiterveisin
Metsäntyttö


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kuka muu niin olisi tehnyt


Kuka muu olisi tehnyt samoin, että lunastaaksen ihmisen,
 joka ei hänestä vähääkään ole välittänyt, suostui silti hänen hyväkseen 
ottamaan itselleen tuota ihmistä odottaneen rangaistuksen... 

Siltikin, vaikka tiesi
 ettei välttämättä saa kiitosta
 - vastarakkaudesta puhumattakaan.

Hän, Jeesus, rakasti
 - ja rakastaa yhä
 niin paljon,
 että sen teki.

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh. 3:16

"Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Jeesus Kristus."
1 Tim. 2:5

"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." Apt. 4:12

perjantai 19. toukokuuta 2017

Kesäinen kausi alkanut

Minusta se on nyt niin, koska
  1. Sateenvarjotkin on otettu käyttöön kuin kesäaikaan konsanaan
  2. Puissa on jo merkkejä lehtien tulosta
  3. Maasta pistää esiin yhtä sun toista
  4. On niin lämmintä, että minäkin tarkenen kulkea ulkona hameessa.

Tänä aamuna mentiin siis talven jälkeen ensimmäistä kertaa sateenvarjojen kanssa. Piti tarkistaa aamulla, että onko niitä löydettävissä ja ovatko edes ehjiä. Sateenvarjot on  oikein katoava käyttötavara! Milloin on joku mennyt nurinniskoin tuulessa ja siksi rikkinäisenä pois laitettu. Joskus on joku pinna poikki tai  isolla mutkalla.  Tai ovat vain muuten hukassa. Meillä kun vielä lapsetkin välillä varjoja leikkitouhuihinsa ottavat.



Viime syksynä, tarkemmin sanottuna elokuussa, ajattelin etukäteen ennen syksyn sateita katsastaa ja tarvittaessa täydentää sekä kunnosta sateenvarjot.

Yksiväriseen vihreään tehtiin silloin yksi suojatulppa. Siinä oli entinen muovista tehty mennyt poikki ja uusi värkättiin puusta. Siihen tarkoitukseen sopi jostain jäänyt puutappi. Ja muuta pientä korjausta tehtiin myös joihinkin varjoihin. Näistä kuvassa olevista tuo siniruudullinen oli yksi suosikkini. Tykkään ihan perinteisestä isosta varjosta jos ei ole tarvis missään kassissa varjoa kuljetella. Niin vain tuokin suosikki jotenkin hajosi, eikä sitä siis sateenvarjovahvuudessa enää ole. Teillä tietymättömillä on myös takana oleva iso sininen. Se voi tietysti olla varastossakin.



Nyt kannattaakin taas pitää  kirppiksillä silmät auki sateenvarjolöytöjen varalta:)


Vaikka sateenvarjot nättejä onkin
niin toivotan silti aurinkoista viikonloppua! 

---
Lisäys juttuun 20.5.17:     No niin... Niinhän  vain taaskin hajosivat varjot neitokaisilta heti ekana käyttöpäivänä. Kummatkin olivat tosin juuri sellaisia, että olivat jo ennestäänkin korjattuja, joten ei ihmekään. Kyseessä olivat tuosta yllä olevasta kuvasta lila, sekä siniraitainen varjo. 

torstai 18. toukokuuta 2017

Metsäänkin voi mennä nyt

Jos metsään haluan mennä nyt, on se mahdollista nyt. Ja eilen illalla siellä käytiinkin kävelemässä.


 Allaolevassa kuvassa oli tuo ruohomätäs se, joka minua ihastutti. 
Tuolta kuivuneen pehkon seasta alkaa tulla uutta vihreää näkyviin.


 Nuorimmat huomasivat polulla nämä.



 Sitten saavuttiinkin kallioille.


Vanhat kannot on kiehtovia.


Nuorimmat juoksentelivat edellä.



Menimme sitten naavapuitakin lähemmin katsomaan.


Naavaa on jotenkin vaikea aina saada näkymään kuvissa kunnolla.
Se häviää ikäänkuin harmaiden puiden sekaan, 
vaikka sitä olisi miten paljon tahansa.




 Sitten laskeuduimme kalliolta alemmaksi. Ja vielä löytyy luminenkin tie. 
Kyllä tuosta jo hyvin käveli.


 Sitten suunnistimme aivan toiselle puolelle metsää, 
aivan toisennäköiselle alueelle.




 Joku noissa tuulessa liehuvissa suikaleissa vain kiehtoo.


Sellainen oli metsäkierroksemme:)


Kohta lehtii puu






Kun vain sitä lämpöä riittäisi...