lauantai 2. toukokuuta 2015

Neuleprojekti - hankala aloitus

Ostin joskus viime keväänä Tokmannista lankoja. Ostin kun halvalla sain - vaaleanpunaisia villalankakeriä - hintaan 1 e/kpl. Niitä oli yhteensä 15 kpl.  Siitä riittää jo johonkin hartiahuivia isompaankin eikä tule neuleelle paljon hintaa. En kyllä tiennyt mitä niistä tekisin. Sitten taannoin löysin mielenkiintoisen neuletakin ohjeen kirjasta: Äidille & tyttärelle/Stefanie Japel. Ja ihme ja kumma, kaikki täsmäsi. Lanka oli sopivanpaksuista ja sitä oli riittävästi.

Neule 80-luvun puikoissa, 

Ohje sitten... Jouduin aloittamaan neuleen ainakin kolme kertaa. En siis meinannut ymmärtää ohjetta. Olisin kaivannut siihen alkuun selventävää piirrosta, joka olisi näyttänyt kuinka työ lisäyksineen lähtee etenemään. Tässä neuletakisssa on nimittäin se erikoisuus, että työ aloitetaan kauluksesta ja kudotaan siitä alaspäin, kaikki yhdessä, kainaloihin asti. Sitten erotellaan hihasilmukat odottamaan ja jatketaan muilla helmaan asti. Lopuksi tehdään ne hihat. Mikä siinä ohjeessa sitten tökki? Juutuin jo kerrokselle 2, joka meni näin: "2 samaan s:aan, siirrä sm, 2 samaan s:aan, [neulo o 1 s:n päähän merkistä, 2 samaan s:aan, siirrä sm, 2 samaan s:aan] 3 kertaa."  Sm on siis silmukkamerkki.   Niillä silmukkamerkeillä eroteltiin toisistaan etukappaleet, hihat ja takakappale. Niihin kohtiin tuli siis lisäyksiä. Siihen juutuin ensin.  Minä en ole kovin kokenut näissä neulejutuissa ja kuvittelin, että tuota merkkiä siirretään siis kerroksella sivusuunnassa ja ihmettelin, että mihin suuntaan... Ei näin, vaan sitä kuului tietenkin siirtää aina ylöspäin kun työ eteni. Minä en alun jälkeen mitään silmukkamerkkiä käyttänyt, sillä näkihän ne lisäysten kohdat muutenkin. Toinen saman kerroksen ongelma oli tuo "1 s:n päähän merkistä". Senkin käsitin väärin ja ihmettelin, että pitääkö olla yksi silmukka välissä ennen lisäystä... Piirros tosiaan olisi heti näyttänyt kuinka tämä menee. Välillä ajattelin, että niin kirja kuin langatkin saa lähteä kirpparille... Onneksi yritin vielä ja työ pääsi alkuun.


Hihasilmukoiden pitiminä vanhat pienet pyöröpuikot


Tässä ollaan jo edetty hyvän matkaa. Työhön olisi tarvittu pyöröpuikot ja sopivankokoisia ei ollut. Oli tietysti isommat ja pienemmät. No, onneksi oli nuo vanhat suorat oikeaa kokoa. Niitä vain oli tosi raskas heilutella siinä vaiheessa, ennen hihasilmukoiden siirtoa, kun välillä työn koko paino oli toisella puikolla. Pyöröpuikolla olisi ollut kevyempää.


Tästähän saisi helposti boleronkin. Tässä vaiheessa on lankaa kulunut 2 kerää.

4 kommenttia:

  1. Oi kuinka hieno. Mielenkiintoinen ohje en moista ole ennen nähnyt. Helmasta tai hihansuusta aloitettuja olen itse tehnyt. Kun saat valmiiksi niin laittaisitko kuvat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole ennen sellaista ohjetta tavannut. Tarkoitus on laittaa kuva sitten valmiista myös. Kuinkahan kauan tähän mahtaneekaan mennä kun välillä saattaa into hiipua. Varsinkin jos tulee oikein lämmintä, niin ei paljon neuletakit houkuttele. Eilen otin talteen jostain lehdestä kuvan, jossa oli nainen 20-luvulta. Hänelllä oli kiinnostava neule. Siinä oli helmasta se käsittääkseni aloitettu ensin resorilla ja sitten jatkettu ainaoikealla siten, että ne hihat oli tehty siinä samalla kuin etu/takakappalekin. Ne hihat ei kuitenkaan olleet mitkäään leveät pingviinihihat silti.

      Poista
  2. Syötävän suloisen värinen! Olet kyllä kärsivällinen! Ja se palkitaan. Lopputolos on varmasti ihana. Ja lämmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti onnistuu, ei ne nimittäin aina mene minulla ihan toivotulla tavalla. Nyt yritän kyllä kovasti pitäytyä ohjeessa ja aikaahan on, kun ei tätä kesällä voisi käyttää.

      Poista