Tässä muutama päivä sitten sattui kirjaston poistohyllystä käsiini kirja: Ja vuorilla kaartelivat korpit. Kirjoittaja Eero Ekqvist. Olen hänen kirjojaan lukenut ennenkin, mutta tämä oli nyt hieman erilainen. Tämä oli sota-aikaan sijoittuva tarina. Kirjoittaja itse on ollut sotatantereilla v. 43 lähtien sodan loppuun, kertoo kirjan takakansi. Kirjan luettuani halusin lisää jotain samantapaista. Sitä löytääkseni kapusin keittiön tuolille ja tähystelin katonrajassa olevaa hyllyä kirjoineen. Jotain vanhaa siis piti löytää...
Ensimmäiseksi käteeni sattui kirja Havuseppele. Kirjoittanut Eino Railo. Painettu v. 1946. Kirjan tapahtumat näyttivät sijoittuvan johonkin pappilaan ainakin ensikatsomalta. Ei ehkä sota-ajasta kertova kuitenkaan. Toinen kirja oli sitten Mies riensi levähtämättä. Se oli vuodelta 1945. Kirjoittanut Martti Tyrkkö. Luulin ottavani romaanin käteeni, mutta heti kohta huomasinkin sen olevan elämäkerta Kainuussa vaikuttaneesta papista nimeltä Johannes Väyrynen. Kirjan alussa oli hänestä kuvakin. Kolmas jo tosi vanhan näköinen kirja oli nimeltään Häälaulu. Sitäkin kuvittelin joksikin tarinaksi, mutta sekin oli ihan muuta. Sepä olikin Martti Lutherin selitystä psalmeihin. Kirja oli painettu v. 1910 ja oli painettu oikein vanhanaikaisella präntillä peräti. Sen olemme kai jostain kirpparilta joskus ostaneet. Sitten oli myös Väinö Katajan kirja v. 1910, jonka nimi oli Kruununtorppari, kuvaus Kiveliöstä. Mielenkiintoinen luulisin. Ja vielä romaani Ristilukki v. 1946, jonka kirjoittaja oli Kerttu Karmeli. Kaikki kirjat siis ainakin olivat vanhoja kun uudemmatkin oli 40-luvulta.
Minkä näistä sitten otin? Sen elämäkerran J. Väyrysestä. Vaikka se ei sota-aikaa olekaan. Todelliset elänänkohtalot ovat monesti kiinnostavia. Vuonna 1907 Kainuussa oli kova katovuosi. Toukokuusta kerrotaan: "28 p:nä oli maa noin 20 sentimetrin paksuisen lumivaipan peitossa, kylmää jatkui liki kuukauden ajan, - vasta kesäkuun 7 p:nä takatalven selkä varsinaisesti katkesi." Tässä kirjassa näyttää olevan paljon selostusta hänen toimistaan monella elämänalalla papin työn lisäksi. Alku näytti kiinnostavammalta kun siinä kerrottiin hänen lapsuudestaan. Nyt olen kirjan puolivälissä. Ei pitäisi ehkä keskeneräistä arvioida ollenkaan...
Voi mitä aarteita teiltä löytyykään :). Kyllä on upeaa kun kotona on noin hyvä kirjasto, jos välillämme ei ois koko suomi kävisin lainailemassa. ;)
VastaaPoistaOi, mieluusti sulle lainaisinkin. Mä olisin lapsena tykänny omasta kirjastohuoneesta. Varmaan jostain tyttökirjasta saatu ajatus :) Nyt noita kirjoja on, kun niitä on isännän kotoa tullut aikanaan. Mullahan ei montaa kirjaa ollut. Ja onhan niitä sitten kirppiksiltä ja kirjaston poistoista kans aina silloin tällöin jotain ostettu. Metsäntyttö
VastaaPoistaAi niin, pitää lisätä viel tämä: Tota ekaa Vuorilla kaartelivat korpit lukiessa tuli sun siippas mieleen, koska tuossa kirjassa miesten puhuma murre oli turkulaista. Oli niin samantapaista se murre. Ja tarttuvaista kanssa se länsisuomalainen noin ylipäätään, sillä kun olin kirjan lukenut niin olin vähällä isännälle sanoa, että ottais puhelimen föliis!
VastaaPoista