tiistai 11. marraskuuta 2014

Harmaa päivä

Ulkona on ollut kovin harmaa päivä. Jossain vaiheessa katselin ikkunasta ulos ja tuumin, että päälläni olevat vaatteet olivat samaa väriä jota ikkunasta näkyi. Mitä se vaatetus sitten oli? Musta t-paita, vihreäruutuinen puolihame (josta kohta lisää), mustat sukkahousut ja harmaa neuletakki. Nämä värit olivat ulkona myös.  Harmaa neuletakki edusti kiviä ja lehtipuiden runkoja. Ruutuhameen päävärit ovat vihreä ja vaalea ruskea mutta siinä on myös hieman harmaata, valkoista ja mustaa. Se sai edustaa havupuita ja niiden runkoja sekä valkoisia koivunrunkoja. Musta toi mieleen jotkut melkein mustilta näyttävät puunrungot. Ulkona olevaa ankeaa tunnelmaa ei ainakaan tihkusade piristänyt.


Siitä ruutuhameesta sitten... Sen tein tässä äskettäin. Olin aiemmin tehnyt samasta kankaasta lyhyemmän hameen ja nyt kaipailin hiukan pidempää versiota. Minä sitten onnistun söhlimään aina tekemisissäini jotenkin. Mulla oli jotkut kaavat tehtynä voipaperille. En muista mistä olivat alunperin. Voi olla, että jostain hameesta mallia katsottu vain, kun ei niissä merkintöjä näkynyt. (Nyt kun yritin niitä kaavoja löytää katsoakseni,  niin mistään ei löydy). No, luulisi ruutukankaan leikkuun olevan helppoa. Ainakin minä luulin. Mutta silti meni pieleen. Luotin jotenkin kai liiaksi niihin ruutuihin... Yksi kappale oli saanut nimittäin liikaa leveyttä. Sen huomasin ennen ompelua. Kun hame oli valmis, huomasin muotolaskosten olivat eri kohdilla, eri puolella hametta. Olivat kyllä hyvin taaskin aseteltu ruutujen mukaan... No olkoon niin. Hame näytti olevan muuten suht ok, paitsi mitä nyt takana oleva helmalaskos ja helman kääntäminen olis sittenkin pitänyt toteuttaa toisessa järjestyksessä. 

Tänään se tekele sitten oli ekaa kertaa päällä ja näytti ensin ihan kelvolliselta. Vähän ajan päästä huomasin, että sivusaumat on kallellaan eteenpäin ja muutenkin se näytti - ei niin kivalta. Se oli saanut jo pussia takamukseen ja oli kait alunperinkin liian löysä hieman. Korjattavaa siis on... joko/tai/sekä/että... kavennusta sivusaumoista, vyötärön ja  muotolaskoksien korjausta, helmalaskoksen ja helman korjaus. Onko tässä enää järkee? Ajattelin, että saisin omalle - ei mallimittaiselle - kropalleni sopivia vaatteita itse tekemällä. Hah! Olisi luksusta jos voisi teettää ompelijalla hameen omilla mitoilla. Tai sitten olisi syytä käyttää vain leveitä hameita ja jättää kaikki kapeat hameet laskuista pois, koska kaupankaan hameet ei oikein sovi. Ne on usein tehty ilman muotolaskoksia. No johan oli vuodatus...


Iltapäivällä sain sitten postissa blogiarvonnassa (Evil Dressmaker) voittamani vanhan Sorja puserokaavan. Kunhan sopivaa kangasta löytyy, niin siitä haluaisin kyllä tehdä puseron. Silläkin uhalla, että pieleen menee. Entäpä jos tekisikin vain ihan ohjeen mukaan ja ilman mitään oman kropan muutoksia ja saisi kenties aikaan kauniin puseron, vaikka se ei olisikaan omaa kokoa. Kai jollekin sopisi. Muuntelisi vasta toiseen versioon. Jää nähtäväksi.
---

Mitä muuta sitten tänään. Pienin neito toista päivää pois koulusta flunssan takia ja nyt toinenkin jo valitttaa kurkkukipua yms. Isäntäkin flunssassa myös. Hän enkä paranemaan päin jo, koska jaksoi vitsiä  vääntää: Mikä sen Nooan ammatti oli? Se oli kuulemma arkkiatri. Tai sittenkin arkkitehty:)  Aihe tuli äsken katsellusta uudesta Noah-elokuvasta. Saimme  kirjastosta äskettäin kyseisen elokuvan katsottavaksi ja odotukset olivat korkealla. Ja pettymys suuri. Se oli kuin tieteistarina johon oli ympätty Nooa, arkki ja vedenpaisumus mukaan. Onneksi oli mahdollisuus katsoa ennen ostamista. Ja toinen isännän vitsi samasta aiheesta: Mitä ne elokuvassa olleet olennot olivat? Arkkivihollisia. (Paitsi etteivät olleet Nooan eikä arkin vihollisia elokuvassa).





4 kommenttia:

  1. No niinpä on samat värit, sulautuu ympäristöön hyvin. Minusta on vaikeampaa tehdä itselle kuin toiselle, sovitus hankalampi, kun pitää yrittää peilistä ihmetellä mitä tehdä. Toivottavasti paranette pian flussasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on, että sovitus toiselle on helpompaa (mikäli ei tarvi suostutella sovittamaan :) Muuten kyllä teen mieluummin itselle. Lapsista ei aina ota selvää tykkäävätkö he todella vaatteesta ja on harmi, jos vaivalla pukerrettu vaate jää pitämättämäksi. Olen silti näille kaikile jotain tehnyt ja on niitä sentään jonkin verran onneksi pidettykin.

      Poista
  2. Muotolaskosten pieleen meneminen johtui varmaankin siitä että kankaan ruudut eivät ole symmetriset. Ja etenkin jos kappaleen keskikohta ei osu täsmälleen ruutujen väliin tai täsmälleen ruudun keskelle eivät muotolaskoksetkaan voi osua symmetrisiksi.
    Näin ammattilaisen näkökulmasta kappaleiden keskikohdan merkitseminen on yksi tärkeimpiä toimenpiteitä, niin pääntiellä kuin vyötärölläkin. Helmassa sillä ei ole niin paljon merkitystä ellei sinne ole tulossa jotain erillistä kappaletta vielä kiinni. Kun keskikohta on merkitty, on vielä ompeluvaiheessa helpompi tarkistaa että kappaleen oikea ja vasen puoli ovat symmetriset ja muotolaskokset ovat samoilla kohdilla jne.

    Mitä materiaalia kankaasi mahtaa olla? Joskus kankaan materiaali vaikuttaa siihen miten se käytössä käyttäytyy. Jos sivusaumojen eteen kiertyminen johtuu kankaan sähköisyydestä, sitä voi ehkäistä käyttämällä alushametta tai tekemällä hameeseen vuorin. Tai suihkuttamalla kankaaseen sähköisyydenpoistajaa (Antistatic-suihke) Joskus taas syy kankaan edullisuuteen paljastuu kun ottaa siitä tehdyn vaatteen käyttöön. Kangas saattaa olla kudottu vähän kieroon ja vaikka hame olisi leikattukin täysin lankasuoraan (eli tässä tapauksessa ruutujen mukaan) niin käytössä se saattaa sitten alkaa kiertää.

    Itse käytän kynähameita harvemmin siksi että ne eivät sovi kropalleni. Vyötäröni on paksumpi kuin mitta rintojen alta. Tästä johtuen lantiolta istuvat kynähameet alkavat istuessa hilautua kohti rintoja (kohti sitä vartalon kapeampaa osaa) ja joudun kiskomaan niitä aina takaisin alaspäin. A-linjaiset hameet ovat siis käytännössä mulla toimivampia, vaikka toki pidän molemmista malleista ja kaapista kyllä kynähameitakin löytyy.

    Ja helmalaskoksen ompelujärjestys riippuu vähän siitä millainen laskos on kyseessä. Mutta haluan rohkaista että ompeluhommissa harvoin mikään on ihan täysin väärin. Toki jotkut tekniikat ovat toimivampia kuin toiset, mutta ei se tarkoita että vaate olisi pilalla. Mutta tietty jos joku asia häiritsee niin toki vaatetta varmasti tulee käytettyä enemmän jos jaksaa sen korjata mieleisekseen.

    PS. Saamasi kaava on vintagekokoa 40, eli modernissa koossa varmastikin 38 on lähempänä totuutta. Ennenkuin ryhdyt leikkaamaan niin kannattaa tarkistaa seuraavat mitat mittaamalla ne kaavasta: rinnan ympäryys, vyötärön ympäryys, lantion ympäryys ja hartialeveys (eli takakappaleen leveys noin 2-3 cm olkasaumasta alaspäin). Jos näissä mitoissa on vähintään noin 4 cm (selän leveydessä ei tarvitse olla yhtä paljon kuin ympäryysmitoissa) väljyyttä omiin mittoihisi verrattuna, vaatteen pitäisi olla suurinpiirtein sopiva. 4cm väljyys vastaa hyvin istuvan juhlapuvun väljyyksiä, jos tykkäät löysemmista paidoista niin väljyyttä voi olla enemmänkin, esim 6 cm. Jos kankaassa on lycraa niin sitten vähempikin väljyys riittää.
    Jos istuvuus epäilyttää voisit tehdä ensin sovituspuseron vanhasta lakanasta, sitä sovittamalla voit tehdä vielä kaavaan tarvittavia muutoksia ennen varsinaisen puseron ompelua. Sovitusversiota ei tarvitse viimeistellä, se ei tarvitse nappeja eikä välttämättä kaulustakaan, eikä reunoja tarvitse huolitella, sen tarkoitus on kertoa vain onko kaava suurinpiirtein sopiva vai ei. Onnea uusiin ompeluksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän erittäin paljon näistä vinkeistä ja ohjeista! Ja rohkaisusta! Kangas oli jotain flanellin tapaista ja sen ruudut tosiaan eivät olleet symmetriset. Tänään olin huomaavinani, että se hivenen joustaa sivusuuntaan. Varmaan olin myös huolimaton tehdessäni. Ja se kaavantekele... Eilen löysin sekaisesta laatikoistani ihan kunnollisen näköisen kaavan, jonka olin jostain lehdestä ottanut. Se näytti olevan kokoa 38. Kroppani muoto on myös ongelmallinen. Vyötärönkohta on mittataulukoitten mukaan kokoa 40-42 ja lantio 38. Sen vuoksi olen leikellyt hameita isomman kokoisiksi (siis vähän niinkuin summamutikassa lisää "saumanvaroja") ja sitten niitä muotolaskoksia laittanut, että pömppö saa tilaa... Mulla helposti hameet valuu edestä alaspäin. Mun pitää tosiaan ruveta enemmän paneutumaan noihin esivalmisteluihin, että ottaa niitä mittoja huolella ja vertailee kaavaan. Ja tuo keskikohdan merkitseminen olisi kyllä ollut tarpeen tässäkin. Ehkä tuota hametta vielä korjaankin kunhan saan intoa siihen. Siita puserosta on kyllä viisainta ensin todellakin tehdä se lakanamalli.

      Poista