sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kuka muistaa Dingon?

Dingo ja autiotalo -kappale vaikkapa. Dingo, 80-luvun suosikkiyhtye. Minullakin siihen aikaan oli  ystävän antamalla kasetilla Dingon musikkia. Muistelen, että olisi ollut joku irlantilaistyyppinenkin soitossa. Alla samaiselta ystävältäni Porista niihin aikoihin saamani kortti. Valitettavasti postileima on siinä niin himmeä, ettei vuosi selvinnyt, mutta vapun aikoihin olen sen saanut.

Ystävältä 80-luvulla saatu Neumann -kortti.

Neumann teki Pomarkkulaisen kenkätehtaan kanssa  jonkinlaista mainosyhteistyötä. Muistan ainakin kerran nähneeni hänet  kävelemässä tehdassalissa. Olin silloin jo kauppiksessa, mutta olin tullut entiseen työpaikkaani Pomarfinille joululoman ajaksi töihin.  Päiväkirjassani lukee 1.4.1987: "...Olin joululomalla töissä Pomarfinillä... Pomarfinilla näin Neumannin eka kertaa ihka elävänä. Se meni siellä seinän vierellä Topin kanssa, kun katsoin että mikähän pitkätukkanen tyyppi toikin lienee..."  Mainittu  "Topi"  oli tehtaan omistaja Toivo Leppänen.

Ja tuosta Neumannista vielä sen verran, että hän suunnitteli joitakin kenkämallejakin. Minullakin oli yhdet mustat saappaat, joiden muistelen olleen hänen suunnittelemansa. Äiti meille sieltä tehtaalta joitakin jalkineita silloin tällöin osti ja nuokin olivat sellaiset. Vielä 2000-luvun taitteessa ne minun mielestäni olivat täällä meillä, mutta silloin ne eivät enää tuntuneet ajanmukaisilta käytettäviltä ja laitoin ne pois. Nyt ne kyllä taas jalkaan kelpaisivat kun muoti on muuttunut.

Muistikuvan pohjalta tehty piirros omista "Neumann"-saappaistani 80-luvulta

Osuin tähän Dingo-aiheeseen, kun vierailin muutama päivä sitten Seurakuntalainen sivustolla. Sielläpä sattui olemaan mielenkiintoista juttua mainitusta yhtyeestä.

Klikkaa lukemaan oheisista linkeistä: Seurakuntalaisen juttu Dingo-yhtyeestä. Samasta linkistä näet myös yhtyeen jäsenten nykykuvat. Tunnistaisitko heidät nyt?

Alkuperäinen, pidempi juttu on Kotilääkäri-lehdestä ja siihenkin on linkki Seurakuntalainen -sivulla, mutta pääset siihen tästäkin: Kotilääkärin juttu Dingosta.


Yhteistyötä kenkätehtaan kanssa tekivät muuten muutkin. Esimerkiksi Mika ("Moottoripyörä on moottoripyörä, skootteri on lälläripyörä") Sundqvist. Tehtaan työntekijät saivat siihen aikaan kasetin, jossa oli hänen musiikkiaan. En ole varma onko kasetti minulla vielä tuolla varastossa. Tästä linkistä voit vielä katsoa Luoteisväylä-lehdessä olleen jutun Pomarfinin tehtaasta: Pomarfin-näyttely/Luoteisväylä. Siinä jutussa mainitaan tuo Neumannin ja Sundqvistin tekemämä yhteistyökin ja muutamia muita myös.  Siitä näkee myös yhdet Neumannin suunnittelemat saappaat.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Merkillisiä sattumia

Tämän jutun lopusta löytyy jo aiemmin lupaamiani kuvia Pomarkun vanhan kirkon kattoremontista, mutta tekstissä ei puhuta siitä, vaan ihan jostain muusta.



Meillä oli tälläkin viikolla aihetta ajella poikki kotimaan. Takaisin tullessa päätimme Keuruun kohdalla poiketa Isossa Kirjassa katsomassa mitä kirjamyymälästä löytyisi. (Yksi elokuva Jaakobista ostettiin ja se olikin ihan hyvä.) Mutta siitä ei minun nyt tarkoitus ollut aihetta ottaa, vaan siitä, että kun menimme Isoon Kirjaan, oli tien ristetykssisä "lakanoita", joissa luki "opistoseurat". Ison Kirjan alueellakin oli niitä, kuten myös valmisteluja tekeillä. Me niitä ihmettelimme, ja tuumimme jossain vaiheessa niinkin, että nyt on sitten  "seura"-nimityskin tullut omassa helluntailiikkeessämme käyttöön... vaan eipä juttu ollutkaan niin. Se selvisi meille monta sataa kilometriä Keuruun jälkeen, melkein kotinurkilla vasta, ja aika jännällä tavalla.

Kun olimme jo Joensuusta ajelleet kotvan kohti kotia, isäntä rupesi radiosta etsimään jotain kuunneltavaa. Hän selasi kanavia ja aika äkkiä vaihtui kanavaa toisesta toiseen, kun tuntui tulevan sellaista, ettei olisi jaksanut niitä kuunnella. Sitten alkoi kuulua jotain virren tapaista. Kummallinen aika sille. Kanava ei ollut Ylen, vaan jotain ihan muuta. Virrenveisuun jälkeen alkoi jonkinlainen selostus, josta kävi ilmi, että lestadiolaiset olivat nyt Isossa Kirjassa pitämässä opistoseurojaan!  Ne oli ennen pidetty Jämsässä, mutta siellä oli tila käynyt ahtaaksi ja Keuruulla sitä oli enemmän ja muutenkin paikka sellaiseen tarkoitukseen tehty. Tämä oli ensimmäinen kesä kun järjestely oli tämä. Yhteistyöhön olivat järjestävät tahot tyytyväisiä puolin ja toisin, samoin haastatellut seuravieraat. Minua sykähdytti tämä uutinen kovasti. Olenhan tottunut ajattelemaan, että lestadiolaiset ja helluntailaiset ovat kovin kaukana toisistaan... mutta saman Isän lapsia ollaan:)  Kuuntelimme sitten loppumatkalla ihan hyvää seurapuhettakin ja kun se radion kuuluvuus lähempänä kotia alkoi hiipua kuulumattomiin, olimme harmissamme. Mutta kas, kotipihassa seuraradion kuuluvuus olikin oikein hyvä ja niinpä me jäimme isännän kanssa vielä autoon istumaan ja kuuntelemaan puheen loppuun. Ja saatiinhan se lähetys kotona sisälläkin sitten kuulumaan.

Tulipa kamalasti tekstiä jo, mutta jatkan vielä vähän. Eilen veimme vanhimman neidon Joensuuhun. Kävimme tietty kirppareillakin sitten, myös Fidassa. Näin kiinnostavia juttuja, mutta olin aika väsynyt, enkä ostanut mitään. Jossain vaiheessa kävimme syömässä ja join kahviakin virkistyksekseni. Minua oli jäänyt "närimään" ne Fidalta tekemättömät ostokset.... ja menimme sinne uudestaan. Ne eivät kuitenkaan ole pääasia nyt (ostin pientä ompelutarviketta, kuten nappeja, vinonauhoja, lankaa ja parit vanhat hameen kaavat), vaan se mitä Fidan vieruskaverina oli. Siihen oli muuttanut Joensuun kristillinen kirjakauppa Joelin kirja ja taide (kai se nimi noin oli) ja siihen viereen oli myös perustettu kohtaamispaikka, paikka, jossa voi käydä vaikka kahvilla. Kahviraha oli vapaaehtoinen.  Siinä oli lähellä myös hylly, johon saattoi ihmiset tuoda kirjoja ja ottaa niitä siitä itselleen ilmaiseksi  myös. Isännän  löytö oli siitä kolmiosainen Iso Raamatun tietosanakirja.  Hänellä oli ollut nuorena sellainen ja sitä on joskus kaipaillut.








No, niin... hyvää päivän jatkoa itsekullekin:)    


maanantai 17. heinäkuuta 2017

Pomarkku - siltatyömaan ja pärekattoremontin vaiheilta

Niin, siellä entisillä kotinurkilla taas oltiin.  Pomarkussa oli menossa kaksi isoa asiaa: vanhan kirkon pärekaton uusiminen ja yli satavuotias  kivisilta joutuu kokemaan sen, että se  puretaan ja rakennetaan sitten uudestaan.  Nyt oli laitettu autoille väliaikainen silta joen yli. Siinä oli sitten joen yli tällä hetkellä kolme siltaa aivan vierekkäin: vanha kivisilta, patosilta (joka samalla on kevytväyläsilta) ja sitten se taannoin laitettu väliaikainen autosilta.  Autojen väliaikaisreitti oli hyvin ahdas ja se olikin varustettu muutamalla kohtaamispaikalla,  peileillä, ja merkeillä, kenen vuoro kulloinkin on odottaa. Sitä väliaikaisuutta kestää kuulemani mukaan kaksi vuotta...

Kuvassa Pomarkun kolme vierekkäin olevaa siltaa: kivisilta,  kevytväylä/patosilta, väliaikainen autosilta






Vanhan kivisillan vierelle oli tekeillä jonkinlainen rakennelma, johon tarvittiin isoja teräspalkkeja. Niitähän ei tilanpuutteen vuoksi voi varastoida siltatyömään välittömässä läheisyydessä, joten kirkon toinen parkkipaikka sai toimia niiden, sekä työkoneiden, säilytyspaikkana. Aamulla ei siinä kylän keskellä varmaan pitkään nukuta, kun työkoneet alkavat kirskutella ja ajaa siinä edestakaisin jo aikaisin aamulla.





Jos asuisin Pomarkussa nyt, kävisin varmaan usein katsomassa miten homma edistyy. Autolla jos pitäisi usein joen yli mennä, saattaisin käyttää mieluummin valtatien kautta kulkevaa kiertotietä, kuin tätä keskellä kylää olevaa reittiä. Kaikkeenhan tietysti tottuukin. Ei silloin aikanaan tuottanut vaikeuksia autolla ajella tuosta kivisillaltakaan, vaikka sekin ahdas oli.


Pärekaton kuvat jätän seuraavaan kertaan. Hyvää maanantaita itsekullekin! Saakin muuten näin loma-aikaan oikein miettiä mikä päivä on meneillään... Ai, mutta nythän tosiaan onkin merkkipäivä oikein: meillähän on tänään isännän kanssa 25-vuotishääpäivä:)  Alla oleva kuva on Pomarkun reissulla otettu.



Menee varmaan hääpäivä aika arkisissa merkeissä, kun on tiedossa mm. muurahaisten karkotusta. Kahdenlaistakin ainetta siihen tarkoitukseen ostettiin, koska ei niitä näköjään nyt ilman järeitä konsteja saada häipymään...




sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Reissun päällä oltu

Heissan! On ollut tavattoman pitkä hiljaisuus, mutta siihen on syynsä. En ole ollut oman koneen äärellä tekemässä enkä lukemassa. Viikko sitten olin viikonlopun lastenleirillä. Nuoremmat olivat leiriläisinä ja vanhin neito minun laillani keittiöapulaisena pääemännän apuna. Kun sieltä kotiuduttiin, oltiin yksi päivä kotona ja lähdettiin kohti länsirannikkoa, jossa ensin olimme äidin luona ja sitten siskolla.

 Pomarkussa oli aika myllingit.  Siellä oli nyt vanhan kirkon pärekattoremontti meneillään ja myös  iso siltaremontti alkanut. Muutama kuvakin reissusta olisi, mutta olen vielä vähän pökerryksissä, että laitan niitä kuvia vähän myöhemmin, kun ei niitä ole vielä tänne koneelle edes ajettu.

Kun illalla tultiin kotiin, onkin  uutta puuhaa ollut täällä: on listitty isoja muurahaisia, jotka on luulleet, että talon saa valloittaa kun emme kerran ole olleet kotona...


Yllä oleva kuva on aiempi otos Pielisen rannalta, tarkemmin sanottuna käyttämämme uimarannan  vieressä olevasta pikkusaaresta, jonne on tehty pitkospuut kulkea ja saareen grillipaikka.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kummallinen kesä

Ensin oli hyytävää, ettei tuntunut kesältä lainkaan. Nyt ei ole säässä vikaa, mutta silti olo on sellainen, että kesä on jotenkin vajaa, typistettty... Ainahan sellaisia tuntoja voi olla syystä tai toisesta, mutta nyt siihen on syynä ainakin se, että metsässä kuljeskelu on puuttunut vallan. Ennen oli kiva kipaista vaikka tuolla kallioilla aamulla ja vaikkapa illan viileydessäkin vielä pikkuinen lenkki tehdä isännän tekemillä poluilla tässä talon lähettyvillä. Vaan nyt ei...  En saa mitään nautintoa siitä ajatuksesta nyt, että menen metsään ja sen jälkeen pähkäilisin montako punkkia sieltä tulikaan mukana. Siispä tämänkin jutun kuvat ovat ihan tiellä sipsutellen napsittuja.









Nauttikaahan kesästä onnistuneemmin kuin minä...:)



lauantai 1. heinäkuuta 2017

Tule! Hän kutsuu sinua...

Kenties sinulla ei ole tapana lukea "uskonnollista" tekstiä. Jos tekisit sen poikkeuksen nyt?


Jeesus itse kutsuu sinua. Kenties et  ole edes uskonut mihinkään Jumalan olemassaloon... tai jos oletkin, arvelet ettei Hän ole sinusta kiinnostunut. Kyllä Hän on! Juuri sinut Hän haluaa kohdata. Hän kutsuu sinua, koska hänellä on sinulle asiaa. Ei Hän kutsu sinua siksi, että Hän sinua moittisi, tai että, esittäisi uusia vaatimuksia sinulle. Ei, vaan Hän pyytää, että antaisit jo vihdoin sen taakkasi hänelle.

Etkö uskalla luottaa, että Hän sinusta välittäisi? Arvelet, ettei Hän voi sinusta välittää, koska sinäkään et ole hänestä välittänyt, tai olet jopa pilkannut näitä asioita? Kuule nyt tämä sana: Hän odottaa, että saisi rakastaa sinua, saisi kantaa sen painavan taakkasi,  saisi olla se olkapää, johon itkusi itket, ovat ne sitten mitä hyvänsä. Hän odottaa, että saisi kuunnella sen salaisimmankin huolesi ja kipusi aiheen. Saisi antaa anteeksi. Ei Hän sinua lyö!

Hän aikoo kulkea loppumatkan kanssasi, olla sinulle matkaseura - niin hyvinä kuin huonoina päivinä.

---
Hän näkee jo sinut. "Näin minä sinut."

Näitäkin Jeesus kulkiessaan kutsui

Ja näitä. Ihan nykysuomalaisia...




Tällaista tänään. Aikaan kielojen:)


Hyvää viikonloppua sinulle!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kirjepaperit

Muutama viikko sitten ostin Joensuun Kontista nämä kirjepaperilehtiöt. Ihastuin varsinkin niiden kansiin, jotka toivat mieleen lapsuuteni kirjepaperit.  Näillä ei ollut huima hinta; 0,50 euro/kpl. Molemmissa on tietysti viivoin varustetut paperit ja toisessa on vieläpä kirjoituspaperi varustettu kauniilla kukan kuvalla.


Kovin harvoin kirjoitan  nykyään mitään kirjeitä, tai korttejakaan. Tänä aamuna oli kuitenkin kirjoitushetki. Kirjoitin äidille kirjeen.

Niitä mainittuja lapsuuteni kirjepapereitakin minulla on tallessa. Niistä pitänee tehdä joskus juttu erikseen, koska ne pitää etsiä jostain varaston tai laatikon kätköistä...

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kultakuorinen

Kyllä voi näköjään ötökkäkin olla kaunis... vaikka yleensä inhoankin kaikkia sellaisiksi laskettavia:)


Kaikissa näissä kuvissa on sama kuoriainen, jonka nimestä minulla ei ole aavistustakaan. Nimesin sen kultakuoriseksi, koska sen kuori näyttää joissakin kuvissa aivan kullan väriseltä. Toisissa se taas on upean vihreä.


Alla olevassa kuvassa onkin pihlajankukilla suuri suosio, kun kolme liikkuvaista siinä on...



 Kaunista sunnuntaita sinulle!

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannuspäivä - ja blogini on 3-vuotias!

Kolme vuotta sitten aloittelin tämän touhun. Se juhannuspäivä oli silloin tiistaina. Aloitukseni oli melkoisen lyhyt - ja kuvaton. Aika hyvin uumoiluni blogini aiheista on pitänyt paikkansa. Tästä näet sepustukseni silloin: Nyt se tapahtui.

Hiukan kitukasvuinen on tämä kolmivuotias. Lukijoita ei ole kovin paljon, mutta toisaalta, on niitä, jotka lukevat, olematta lukijoiksi kirjautuneena. On ollut hienoa huomata, että monet siis ovat lukeneet ja viitsineet  kommentoida juttujani tänä aikana. 

Siitä ISO KIITOS TEILLE! 
 Tässä saatte metsäiseen tapaan kauniit pihlajankukat:)



Mikä on sitten blogini (ja blogieni) tulevaisuus... jää nähtäväksi. Tykkään kyllä juttuja kirjoittaa näin aamusella, toisten nukkuessa vielä, kuten tätäkin kirjoittaessa teen. Toisaalta koen, että minulla on vähän puhti poissa ja toistan vain itseäni. Nykyään vieläpä monet seuraavat asioita facebookissa ja monissa muissa samantapaisissa, joissa en itse ole mukana, joten olen ikäänkuin jälkijunassa koko ajan. Mutta toisaalta, eipähän tuo haitanne, jos itsellä piisaa kiinnostusta juttuja tehdä ja toisilla lukea niitä. Voihan se olla, etten osaisi olla aamuisin ilman tätä touhua vielä.

 Ja nyt seuraakin kuvakavalkadi lähipäivien ajalta... 
ainakin kuvien laiton olen tänä aikana oppinut:) 


 Allaolevassa viehätti tuo valo noissa lehdissä.


Seuraava onkin...


 ...kaupunkilaiskuva Joensuusta. 
"Mäkkärin" pihassa  kuvasin pensaita. Olisiko tuo Norjanangervo? 
Jotain tuollaista meillä oli aikanaan Luvialla tönömme pihassa ja tykkäsin siitä.

 Kuvauskohteeksi riittää joskus vesipisara haavanlehdellä.



 Yksi iltaotos ikkunasta. Lintukirjasta katsoimme tuolle pitkänokalle sopivan nimenkin, 
mutta enhän minä sitä nyt enää muista.



Yksi  pihapihlajista. Tässä kiviaidanteessa niitä sisiliskoja oli viime kesänä  paljon.



Tämä ns. ensimmäisestä mäestä. Kovin on risaiset lehdet.



Metsätähdistä sanoi yksi neitokainenkin tykkäävänsä:)



 Ei ne kivetkään aina harmaita ole...



Siinä olisi polku...


...jolle mieluusti olisi muina vuosina mennyt
 ja muutenkin metsässä kulkemista oikein odottanut.
 Nyt ei huvita.
Totuttelen ajatukseen, että nyt täälläkin voi saada punkin niskaansa mistä tahansa...


 Kaukana häämöttävät vaarat.
Mielimaisemaani.



 Näistä tykkään...
vaikka moni näitä inhoaa.




 Itselleni ovat inhokkeja kaikenlaiset ötökät...
mutta otin kuvan tästä silti.

 Vesipisaran ja ötökän yhteiskuva.







Hyvää juhannusaikaa sinulle!
T: Metsäntyttö