Eilen piirsin vähän aikomusta. Sain yhdeltä tyttäreltä punaruskeaa lankaa, joka oli jäänyt hänen projektistaan. Oli sitten jo ennestään saatuna toiselta tyttäreltä vaaleansinistä lankaa, ja myös kolmannelta tyttäreltä joskus saatua tummempaa, kimaltelevaa sinistä lankaa, kuten myös itsellä vielä ennestään vähän tähän sopivaa. Näiden lankojen väreistä se lähti, ja ylläni olleiden vaatteiden väreistä☀️
Metsäntyttö
Hämeessä syntynyt, Satakunnassa varttunut ja nyt metsämökin asujana Pohjois-Karjalassa. Myös mielikuvapiirustelija ja monessa vanhaan pitäytyvä jäärä.
keskiviikko 24. huhtikuuta 2024
sunnuntai 21. huhtikuuta 2024
Kevätsukat jämälangoista☀️
sunnuntai 14. huhtikuuta 2024
Kesä on lähempänä - kuin joulu. Mutta siltä ei tunnu...
Johanneksen evankeliumi 20:1-10 KR-92 |
1. Korinttolaiskirje 15:1-11 KR-92 |
torstai 11. huhtikuuta 2024
Jos hän kuitenkin hylkää? - Anna näiden lämmittää tänään sydäntäsi❤️
Lämmittäköön nämä vapaasti muistellut sanat sydäntäsi, kuten ne lämmittävät minuakin☀️🌿☀️
keskiviikko 10. huhtikuuta 2024
Tänään tehty kuva karkkilaatikoon
Olin säästellyt tuota laatikkoa juuri tällaiseen tarkoitukseen; siinähän tulee kuvalle samalla kehys😊
Olitko sinä, Jeesus, koskaan masentunut?
Älkää olko huolissanne mistään
sunnuntai 7. huhtikuuta 2024
Yksi kuva-aihe
Aiheen lähde, luonnoksen kera, tuolla toisessa blogissani:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/04/jumalan-suunnittelutoita.html
lauantai 6. huhtikuuta 2024
Tähän päivään
Laitan tähän linkin toisen blogini tämän aamun juttuun, jossa on jutun lopussa rukous tätä päivää varten - olkoon se päivä sitten mikä hyvänsä kun sitä kenties luetaan:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/04/ei-enaa-vieraana-vaan-tuttuna.html
Nappasin tähän kuvitukseksi tämän, kun se pöydälläni on oleillut. Jeesus voi yllättää meidät monin tavoin - ja milloin tahansa. Tuosta hetkestä se alkoi. Eikä hänen toimintansa ole loppunut, vaikka niin helposti luullaan. Hänhän rukoileekin meidän puolestamme; muun muassa.
Vielä tuosta kuvasta. Pikkulampaat ne kököttelee tuossa vanhassa kynälaatikossa, siinä kohtaa oli sopivasti niille sopiva aukko ja laatikkoa en ole raaskinut heittää pois, kun se miellyttää silmääni☀️
Ja tuli nyt tuon kirjoittaessani mieleen, että jos minä välitän tyhjästä laatikosta, miten paljon enemmän Jumala välittääkään omista tekemistään ihmisistä - sinusta, minusta, jokaisesta... ❤️
perjantai 5. huhtikuuta 2024
Kauppakäynti - Ja lopuksi "rehukassi" mukaan🙂
Olipa kiva kun Lidlin myyjä vinkkasi kassalla, että nyt olisi kahdella eurolla...
Lidlin hukka-ale kassi sisältöineen, hinta 2 euroa. |
Valkkasin tarjolla olevista tuollaisen kassin. Oli kiva, että myyjä antoi vinkin. Noita ei siellä aina suinkaan ole, ja voi helposti jäädä huomaamattakin. Olin niin ilahtunut tuosta löydöstä, että se päätyi heti jutun aiheeksi, kun oltiin saatu kauppatavarat kaappiin☀️ Nyt menenkin sitten kahvinkeittopuuhiin... ☕
torstai 4. huhtikuuta 2024
Mämmilaatikon kanteen - vanha merikarhu muistelee
Kun oli tänään tavallista enemmän oltava vaakatasossa päivälläkin, niin totesin että siinäkin voi piirustella. Tekele tuli tehdyksi mämmilaatikon kanteen. Ensin piirsin ison puun toiseen reunaan. Sitten tuli vettä ja lokkeja (niitä linnut olevinaan, ulkomuodosta viis:) En tiedä mistä pujahti mieleen vähän niinkuin tarina; kai se oli ihan vain siitä, kun kuvaan jotain piti keksiä. Siitä tuli sitten tarina. Siinäpä nyt sitten vanha merikarhu rannalla istuen viettää aikaa, ja muistelee. Hän muistelee vanhaa legendaa, että näihin rantavesiin olisi joskus laiva haaksirikkoutunut. Sen voi kuulemma joskus nähdä - hyvällä mielikuvituksella - aaltojen lomassa pilkottavan🌊
Mutta oli siitä vaikea saada valokuvaa, jossa se erottuisi. Ei auttanut nyt edes hyvä mielikuvitus, eikä valaistuksetkaan. Nyt on vain toivottava että sen hahmo näyttäytyy...
keskiviikko 3. huhtikuuta 2024
Pomarkussa taas - unessa
Eilen aamulla olin unessa muka ihmettelemässä vanhan kirkon vierustaan ilmaantuneita isohkoja puita. Piti sitten piirustella, ja ottaa kuvaan myös kirkkomaan kävelytie, joka menee aivan vanhan kirkon vierestä. Oli ylipäätään kivaa saada taas joku kuva-aihe kokeiltavaksi. Siinä samaisessa unessa esittelin myös muka jollekin ajatusta siitä, että vanhat komeat navetat voisi muuttaa komeiksi majoitustiloksi... Mutta siinä unessa hylkäsin itsekin ajatuksen kannattamattomana.
Mutta että taas Pomarkku. Siellä olen unissaani ollut erinäisiä kertoja. Sepä oli kuitenkin lapsuuteni ja nuoruuteni paikka; vuodesta 1969 vuoteen 1992 yhtäjaksoisesti, ja muutama rippunen sen jälkeenkin. Mutta täälläkin olen jo asunut yhtä pitkään.
Edustakoon tuo punainen kirkon seinä samalla vaikka muitakin vanhoja kirkkoja ja kirkkopolkuja - ja muita muistorikkaita paikkoja☀️
Mutta joskus voisikin olla kiva yrittää ihan oikeasti vaikka Pomarkun kirkkojen kuvat tehdä. Niitähän on siellä peräti kaksi, ihan samalla kirkkomaalla lähekkäin ovat. Toinen, se uudempi kirkko, on harmaasta kivestä tehty.
maanantai 1. huhtikuuta 2024
Kolme päivää oli kulunut...
He olivat uskossaan varmasti aivan runneltuja, puolikuolleita, niin järkyttyneitä kaikesta olivat. -"Miten tällaista saattoi tapahtua?" heidän sydämensä itkien varmaan huusi! Jeesus, johon he olivat kaiken toivonsa laittaneet, oli kuollut, vieläpä niin hirveällä tavalla, ja rikollisen tavoin.
"Muita hän on auttanut, auttakoon nyt itseään... jos on Jumalan Poika..." muisteli ehkä joku. Muisteliko kukaan tätä: "Ei hän ole kuollut, hän nukkuu..."
Se aamu oli yhtä harmaa, suorastaan musta - heidän mielessään, kuten oli ollut jo pari muutakin tätä ennen. Ei näyttänyt elämässä olevan enää mitää toivoa. Kaikki oli kuollut. Vain murhe tuntui enää olevan elossa.
MUTTA: Se oli se aamu... jolloin tapahtui kuitenkin se; että lähdettiin juosten viemään viestejä siitä, että Jeesus on noussut ylös!
Aurinko nousi sittenkin sinä aamuna!☀️
---
Muutama päivä sitten kirjoitettua toisessa blogissani:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/03/aamu-millainen-olisi-ihana.html
lauantai 30. maaliskuuta 2024
Se kosketti Jeesusta!
Nykyään käytetään paljon sanaa "koskettava", esim. erinäisissä uutisjutuissa. Mutta mikä sitten oikeasti mahtaa ketäkin koskettaa?
---
Vain muutama päivä ennen pääsiäistä. Jeesus tiesi jo, mitä tuleman piti. Mutta sitten häntä tuli - kirjaimellisestikin - koskettamaan yksi nainen kalliine tuoksuöljypulloineen. Mutta sillä oli Jeesukselle enemmän merkitystä, kuin mitä pöytäkumppanit ajattelivat.
Uskon, että se kosketti Jeesusta hyvin paljon. Hän tiesi, mitä aivan kohta tapahtuisi. Kenties Jeesus yllättyi suorastaan naisen teosta. (Kykenihän Jeesus ihmisenä ollessaan hämmästymään joidenkin ihmisten uskoakin). Hänellä oli ihmisen tunteet, ja nyt oli jo kauhistuttava kuolema oven edessä... Eikö se olisi murehduttanut ja kauhistuttanut häntä? (Getsemanen puutarhassa hän ainakin oli kauhuissaan). Mutta nyt, tässä, tulee yllättäen kesken aterian nainen, joka tekee Jeesukselle hyvä teon! Nainen uhrasi kalliin voiteensa, hän uskaltautui tulemaan tähän taloon, ja asettamaan itsensä alttiiksi arvostelulle ja hylkäämiselle. (Joita hän lienee paljon saanut osakseen aiemmin...). Mutta Jeesus ei hylännyt, eikä arvostellut - vaan asetti naisen arvostettuun asemaan.
Ja Jeesus itse - ilahtui tästä rakkauden teosta kaiken rakkaudettomuuden keskellä. Ehkäpä naisen teko, oli myös samalla viesti Isältä, että Isä kaiken näkee ja tietää; myös Jeesuksen inhimilliset tunteet kaikessa mitä koki, ja mitä tulossa vielä oli.
Kun voiteen suloinen tuoksu täytti huoneen, eniten siitä ilahtui Jeesus... Muut keskittyivät paheksumaan naista.
.
Markus 14:3-9 KR-92 |
perjantai 29. maaliskuuta 2024
JEESUKSEN TEON TÄHDEN ON MEILLEKIN OVI AVATTUNA
Aikanaan sinnekin varmaan kasvoi ruoho
Sen taistelun jäljiltä tallattuun maahan
Ja risti lahosi jonnekin
ON MEILLE OVI AVOINNA
---
Ja tässä alla, jos huvittaa lukea; niin on juttua siitä, miten erikoisia teitä Jumala voi suunnitelmiaan toteuttaa. Sellaisia, ettei meille tulisi varmaan mieleen moiset kiemurat, vaan oikoisimme varmaan oman näköisiksi niitä:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/03/juuria-tarkeita-sivuhenkiloita.html
torstai 28. maaliskuuta 2024
Keltainen torkkupeitto:) Ja mitä sen kaveriksi...
Luin muutaman luvun kirjasta: Ristiinan kirkonmäeltä. Kirjan on kirjoittanut Pirjo Palm. Hän toimi ennen eläkkeelle jäämistään Ristiinan aluekappalaisena. Kirjassa on Pirjon kirjoittamia rohkaisevia tekstejä, joita on julkaistu v. 2012 - 2022 aikana paikallislehti Riistiinalaisen Kirkonmäeltä -palstalla. Kirja on julkaistu v. 2022.
Näihin aiottuihin - tulee sitten uni, tai ei - päivälepohetkiini, olen varannut yleensä muutamia rohkaisevia sanoja sisältäviä luettavia, joku yhdistelmä näistä yleensä: pienikokoinen Raamattu, Uusi Testamentti, omatekoinen pikku kirjanen käsinkirjoittamineni rohkaisujakeineen ja/tai lisäksi voi olla joku muukin kirja; kuten nyt tämä Pirjon. Taannoin oli Simojoen kirja. Välillä osa kristillistä Thoenen pariskunnan romaanisarjaa - joko Jeesuksen ajalta, tai jotain muuta☀️ On ihan yhtä hyvä, jos virkistyy nukkuessaan - tai lukiessaan🙂
sunnuntai 24. maaliskuuta 2024
Vesiväripiirros vuodelta 2000, ja pari muutakin vanhaa
Näitä kolmea yhdistää sen lisäksi, että ovat tekemiäni; myöskin se, että ovat muussa omistuksessa. Sain taannoin kuvat näistä, kun tuli mieleen, että tämmöisetkin joskus tein. Tämän ensimmäisen kuvan takana on aikanaan kirjoittamani lappunen, mitä olin mallina käyttänyt.
lauantai 23. maaliskuuta 2024
Kun jopa Zeuksen pappi vaikuttui
Tapahtui Lystrassa: Jopa Zeuksen pappi vaikuttui! Hän, ja muutkin, ajattelivat jumalien ihmishahmossa tulleen heidän luokseen. Ja minkä vuoksi he niin ajattelivat? Koska heidän silmiensä edessä tapahtui kiistämätön ihme: rampa mies, joka ei ollut koskaan kävellyt, oikaisi jalkansa, hypähti pystyyn ja käveli.
Väki kaupungissa ajatteli Paavalin ja Barnabaan olevan jumalia, jonka ajatuksen he itse kiireesti torjuivat. Eiväthän he olleet jumalia. Mutta elävä Jumala, kaiken luonut, toimi heidän kauttaan.
maanantai 18. maaliskuuta 2024
Oli kyllä niin mielenkiintoinen kirja! Ja olipa kirjan lopussa lieksalaistakin...☀️
Sain ystävältä taannoin lainaan kirjan, joka oli gospelmuusikko Pekka Simojoen kirjoittama Keikkamiehen hartauskirja 2., Ihmejuttuja. Kirja on Päivän kustantama, 3. painos v. 2022.
En minä osaa mitään hienoja kirja-arvosteluja kirjoittaa, mutta mainitsen mm. sen, että kirjassa oli seuraavanlaiset osiot: 1. Armollista menoa, 2.Muilla mailla, 3. Polun päitä.
Kirjan kirjoitus alkoi näin: "Niinhän siinä kävi, että yhtäkkiä tulikin korona ja muutti suunnitelmat. Kun keikat loppuivat, istuin kiltisti alas ja aloin taas kirjoittaa." Pekka Simojoki
Oli kyllä niin kiinnostava kirja luettavaksi! Vaikka kirjan nimi on hartauskirja, niin Simojoki siinä kertoilee tapauksia keikka/-ym. matkoiltaan - omaan hauskaan kirjoitustyyliinsä - kun on saanut olla kuulijan paikalla ihmisten kertoillessa elämänsä sattumuksia. Monenlaista hän onkin saanut kuulemassa ja kokemassa; niin isoja iloja, kuin surujakin. Mutta jännästi niistä kaikista kohtaamisista on tullut näkyviin Jumalan kädenjälki! Kohtaamisia on kotimaastamme, mutta myös kaukomailta.
Viimeisessä jutussa oltiin kuitenkin Lieksassa, ja saatiin tutustua pastorimme Renaud Lomban tarinaan. Hänhän on kotoisin Kongosta... Hieman minua huvittanut asia liittyy siihen päivään, eli eiliseen, jolloin kirjan viimeisen luvun luin. Olin tehnyt pakastimen viimeisestä pienestä marjapussista, tuosta rotkon pohjalla olevalta suolta kerätyistä lakoista tortun, jota eilen syötiin. Ja sitten tuli lieksalaiset lakat esiin siinä kirjan viime jutussakin, kun Simojoki oli saanut täällä Lieksassa käydessään satsin Renaudin keräämiä lakkoja🙂
Vain se viimeinen pala meidän lakkatortusta ehti kuvaan...:)
sunnuntai 17. maaliskuuta 2024
Illan katsottavia, aamun ajatuksia... unelmista
Kun haaveilin aikanaan paljoista kirjoista, että kotoa löytyisi omista hyllyistä lukemista... Sitten niitä kirjoja olikin. Ja yhäkin niitä on, mutta ei hyllyissä, vaan jossain varaston laatikoissa... Aina ei mene asiat niinkuin itse luulee ja toivoo. Meilläkin tehty remontti paransi joitain asioita, mutta aiheutti myös sen, että jotkut asiat muuttuivat sen myötä suuntaan, jota ei osattu ottaa lukuun. Kirjoitin jotain ajatuksia, kun aamulla tuli mieleen yksi kirja - eilen illalla katsotun elokuvan myötä:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/03/kenen-unelmia.html
Sentään yksi kirjahylly on nyt käytössä. Siinä on jotain pinottuina milloin mitenkin. Thoenen pariskunnan romaanisarjat on nyt siinä, kun ne kerran ovat laatikoista esiin tulleet. Joku niistäkin kirjoista puuttuu vielä. Paljon vähemmän nyt muutenkin on tullut luettua.
DVD:llä olevat elokuvat on sen sijaan paljon käytössä. Eilen saatiin katsottua loppuun Normandian maihinnoususta kertova elokuva: Atlantin valli murtuu (v. 1962). Siinä oli näyttelijöinä mm. John Wayne, Henry Fonda, Sean Connery ja Robert Mitchum. Siitä elokuvasta oli jäänyt jäljelle edellisillasta niin pieni pätkä, että etsittiin uusi katsottava.
Se oli sitten ihan toisenlaista. Se oli Raamattu-sarjaa: Aabraham. Matka luvattuun maahan (v. 1993), siitä kuinka hän lähti matkaan Babylonin lähettyviltä, Uurista. Siinäkin nimekkäitä näyttelijöitä; mm. Richard Harris Aabrahamin roolissa ja Barbara Hershey Saaran roolissa.